Say what you say and do it today before days turn into years.

ODOTETTU JA KAIVATTU JOULUKUUN ETÄVALMENNUSKIRJE!

Oli ihan mukava tulla kotiin ja huomata keittiönpöydällä harmaareunainen YFU -kirjekuori, josta paljastui, mitä muutakaan kuin etävalmennuskirje #3. Paperia tuli taas melko kiitettävästi, pitäisi täyttää valmennukseen mennessä tuollainen "Minä itse" -lappunen. Siinä on tarkoitus kuvailla omia luonteenpiirteitä, mitä haluaisi muuttaa, minkälainen on onnistuessaan, miten suhtautuu epäonnistumisiin, kuinka vanhempasi kuvailisivat sinua ja kuinka kaverisi kuvailisivat. Ohjeissa on myös, että pitäisi istua jossain, jossa ei todennäköisesti häiritä. Oma huone keskellä yötä, eh? Pitänee se täytellä tässä joululoman aikana, though it's probably better if I'll fill it ASAP. Joululomalla kun kai pitäisi rentoutuakin, tosin, mitä se oikein on? Kuulin hieman juttuja, että meidän matikanmaikka antaa joululomaksi aika hitsisti läksyä.. not looking forward to it.

Sain tänään koulussa luokkalaiseltani AIVAN IHANAN vihkon, joka mun on otettava kuulemma Japaniin mukaan ja sitten täydenneltävä siellä. Kuitenkin, haluan jo ennen lähtöä sinne mahdollisimman paljon kaikenlaista tekstiä mahdollisimman monelta ihmiseltä. Tänään iltapäivällä kirjeen lukemisen jälkeen ja kuunnellessani ayakan "みん阿曽らの下", vihkoa selaillessani, en oikeasti pystynyt tekemään mitään muuta kuin istumaan kyyneleet silmissä. Emotional exchange student is emotional?

Kuva on luokkamme bootcampilta Nuuksioon, aivan loistavat kaksi päivää♥

Yeeeeah, I hope that you guys know that dividing by zero
is one of the worst mistakes you can ever make.

Well don't we? (=

"YOUR MOM!" -läppää tulee kauhea ikävä.

Memory #1 by Inka. 

Mulla tulee aivan törkeän kova ikävä joitain asioita. Haluan lähteä, oikeasti haluan. Kuitenkin, itken jo lähes valmiiksi siitä, kuinka tulee ikävä. Ensi vuonna en voi heittää käsittämättömän huonoa läppää. Ei sarkasmia ymmärretä, enkä viitsi edes yrittää "your mom!" -juttuja. Niitä kun ei meinaa kukaan muukaan tajuta kuin luokkamme (JA MIRA!!), but I guess you can blame it on the IB? Yritän miettiä kaipaanko joitain ruokia Suomesta, useinhan vaihtareilla tulee ikävä ruisleipää, salmiakkia ja näin edelleen. Kuitenkin, tuntuu ettei oikeastaan mitään sinänsä kestämätön ikävä voi tulla. Lähdenhän maahan, jossa saa vihreää teetä niin paljon kuin jaksaa JA MIKÄ IHANINTA: wakamea<3 Odotan tosi mielenkiinnolla minkälaisia ruokia siellä tulee vastaan, ainoa rajoitus on se, että en nyt ihan kauhean mielelläni söisi punaista lihaa.. Jos se vaikeuttaa perheen löytämistä niin sitten pitänee pystyä sitä syömään, mutta muuten en kyllä haluaisi. No, sen näkee sitten joskus kun perheen saa.

Oon muuten pahoillani, että kirjoittelen hirveästi sekaisin suomea ja englantia ja toisinaan kielioppi kusee ja kovaa. En vaan jaksa kääntää joitain asioita suomeksi ja toisinaan niiden merkityskin muuttuisi aivan liikaa. Kielioppi taas.. no, liikaa englantia ja äikkää vaan 3krt/vko enkä jaksa kauheammin keskittyä siihen sanonko "tekee järkeä" tai jotain muuta :D Kaikki, jotka mut tuntee IRL tietää sen, että puhetyylini on omalaatuinen ja toivottavasti se nyt on kestettävää täälläkin. Yritän toki kirjoittaa mahdollisimman järkevää tekstiä (haha as if I'd be able to do that), mutta sanokaa nyt jos kirjoitan oikeasti jotain aivan päin seiniä.

Don't say goodbye, just leave an open door.

Varoitus: sisältää paljon panikointia ja hiukan syvällistäkin(?) ajattelua! Anteeksi hetkittäin kauheasta suomesta, englanniksi opiskelu aiheuttaa hetkittäin aika.. mielenkiintoista suomea :--D

Aika kuluu, kuluu, kuluu ja kuluu. Pelottavaa, mutta toisaalta ihanaa huomata kuinka päivät vähenevät. Lähtö on aivan kohta. On myös hassua lukea, kuinka vaihtarit, joiden blogeja seurasi ennen heidän lähtöään ovat jo ihan kohta tulossa kotiin. Aika kuluu käsittämättömän nopeasti.

Oikeasti odotan lähtöä innolla, hetkittäin tajuaa kuitenkin jotenkin "syvällisemmin", mitä se lähtö oikeasti tarkoittaa. Olen siis aivan aikuisten oikeasti lähdössä täältä pois vuodeksi. Maahan, jonka kieltä en osaa. Maahan, jonka kulttuuri eroaa hurjasti tottumastani. Heitän kaiken tutun pois. Tähän jotkut voisivat sitten heittää universumimme ehkä kysytyimmän kysymyksen: "miksi?". Niin, miksi ihmiset tekevät uusia asioita, lähtevät pois mukavuusalueiltaan? Vastauksen näette alla:

Voisin selittää tähän ehkä jotain todella syvällistäkin, mutta jätän sen väliin koska en halua pitkästyttää teitä. On kuitenkin täysin faktaa, että jos ei koskaan tee asioitaan mukavuusalueensa ulkopuolelta, elämä jää melko tyhjäksi. Etenkin minä, todella haluan nähdä ja kokea kaikkea uutta. Vai voiko joku väittää, ettei se ole uuden kokemista kun lähtee vaihtoon? Matka ei kuitenkaan lopu siihen, se on vasta alkua. Todennäköisesti jokainen joka minut oikeassa elämässä tuntee, on kuullut suunnitelmistani vaihtovuoden jälkeen. Kyllä, minä todellakin lähden lukion jälkeen pois Suomesta ja jo loppulukion aikana haluan matkustaa mahdollisimman paljon. Esimerkkinä vaikka se, että lähden joulukuussa 2013 kolmeksi viikoksi USAhan itsekseni. Ainakin näin olisi tarkoitus tehdä ja koska tarkoitus on, se myös toteutuu.

Vaikka Japaniin lähtö pelottaa — hetkittäin enemmän ja hetkittäin vähemmän —, en enää kuitenkaan tavallaan malttaisi odottaa. Jos joku soittaisi, että kalenterit ovat väärässä. lähtö onkin jo kahden päivän päästä, pakkaisin laukkuni innostuneena. Tavallaan en malta odottaa enää hetkeäkään, mutta kuitenkin nämä jäljellä olevat 91 päivää tuntuvat ihan hyviltä. Ehdin vielä (toivottavasti) näkemään ihmisiä, joita haluankin. Toivottavasti tässä myös ehtisi ja etenkin _jaksaisi_ opiskella japania. Olisi niiiiiiin hurjan paljon helpompaa lähteä kun osaisi kieltä edes hiukan enemmänkin kuin Roosan opettaman käytännöllisen lausahduksen :--D Toisaalta, en jaksa tosiaankaan ottaa stressiä kielestä. Oppii jos oppii ja jos ei opi niin kyllä sitten Japanin päässä viimeistään (..tästä tulikin mieleen, että en ole vielä saanut japaninkoetta enkä oikeastaan edes taida haluta sitä takaisin..). Yksi juttu kuitenkin on ehdottomasti tehtävä ja vielä ennen lähtövalmennusta, sillä YFU tosiaan antoi meille tehtäväksi lukea jonkun Japanin kulttuuriin liittyvän kirjan. Minulta ei sitä edes vielä löydy, mutta vanhempiani olen informoinut, joten todennäköisesti jouluna jostain paketista paljastuu jotain. Viisaana päätin myös yhdistää tähän japanin kulttuurin opiskeluun sitten koulussa auttavan asian, eli kirja toivottavasti löytyy englanninkielisenä.

Mielialat lähtöön liittyen heittelevät jatkuvasti. Hetkessä olen lähdössä innoissani ja seuraavassa lähes itken kun suoraan sanottuna pelottaa. Hei, myönsin sen, minua oikeasti pelottaa lähtö aivan perhanasti. Eniten pelkään ehkä sitä, että perheen kanssa ei suju ja etten oppisi kieltä. Tavallaan myös hiukan hetkittäin harmittelen maavalintaani. Entä jos olisinkin menossa Brasiliaan tai Meksikoon? Japani tuntuu nykyään olevan kovin mainstream -maavalinta ja etenkin kun en tosiaankaan lue mitään mangaa tai näin. Kummallista, että oikeasti päätin lähteä sinne. Katselin tänään Miran kanjikirjaa ja en voinut todeta mitään muuta, kuin että kieli on oikeasti käsittämätön. Hei, mikä ihmeen järki joissain kanjeissa on olevinaan?? I can't seem to find any sense in them.

Tänään on tullut myös pohdittua sitä, kuinka kauhea ikävä oikeasti tulee joitain asioita. Tätä kirjoittaessa oikeasti meinaan itkeä, en uskonut koskaan ikävöiväni muutamia ihmisiä niin paljon kuin nyt uskon käyvän. Ihanaahan se on, tavallaan, mutta kuitenkin. En halua olla se vesiputousta imitoiva, samaan aikaan macarenaa tanssiva (syyttäkää Roosaa tästä teosta :D) olento Helsinki-Vantaalla neljän aikaan maanantai-iltapäivänä. Siltikin, olen lähes varma, että näin käy. Tosin, saatan myös vain hymyillä ja pomppia paikallani kuin hullu. Man vet aldrig :-D En malta odottaa lähtöä, mutta silti.. En uskalla lähteä ja haluan lähteä enemmän kuin mitään muuta.

On enemmän kuin todennäköistä, että saatte nähdä vielä monia panikointipostauksia ennen lähtöä. Tämä olkoon kuitenkin kunniallisesti numero yksi.

Varsinaisia vaihtoon liittyviä enemmän ehkä kiinnostavia asioita:
- Perhettä ei ole, tulee kun tulee ja sillä ei ole mitään kiirettä. Tosin, tuntuu kummalta, että olen lähdössä kolmen kuukauden päästä vuodeksi pois, enkä vieläkään tiedä missä sen vuoden vietän. Japani kun ei ole mikään aivan pieni maa kuitenkaan.
- YFUn etävalmennuskirje joulukuulta ei ole tullut, sitä erittäin suurella kiinnostuksella odotellessa.
- Lähtövalmennukseen on 3vko ja neljä päivää, aww yeah! En malta odottaa, että näkee Roosan livenä ja Jassukin on mahtavaa nähdä jälleen (TRIO UKUBANGELI KOKOONTUU~!♥). Toki odotan myös muiden vaihtareiden tapaamista (:

Stressaan panikoin itken nauran odotan ilolla ja kauhulla. Hui.

kuvat: we♥it

It's hard to take courage in a world full of people.

Heipsan!
Lauantaina tosiaan oli vaihtarimiitti ja itsellä hommat meni vähän pipariksi, koska tosiaan oli tarkoitus tavata Kampissa klo 14 ja herään 13:56.. No, Mira onneksi hoiti hienosti kaiken ja juoksin porukan kiinni joskus 14:40 aikoihin. Käytiin syömässä Itamae Sushissa, oli ihan jees ja siedettävän hintaista. Minä ja Mira puhuttiin aivan liikaa keskenämme mutta kun yhy olen hirveä puhumaan kokoajan ja mut saa keskeyttää jos on tilanne, jossa vain minä puhun kokoajan jajajaja niin. Jatkettiin Sushilta sitten Sähkötalon Robert's Coffeeseen ja toisten lähtiessä kuka minnekin jäin pitämään vielä seuraa Jassulle. Juteltiin vähän kaikesta hienosta ja näin edelleen, hauskaa oli. Kiitos kaikille miittiin osallistuneille, oli kiva, että AFS:n kautta lähteviäkin tuli nähtyä! (: YFUlaiset, tapaammekin sitten tässä olisko se about 1,5kk päästä?

Koin tarpeen päivittää tähän aikaan vuorokaudesta kun eksyin vilkaisemaan tuota ylhäällä olevaa tickeriä ja näin siinä tuon "3 months 3 weeks 6 days" lukeman ja meinasin lähes itkeä. En oikeastaan tiedä itsekään miksi ihmeessä näin, mutta niin vain meinasi käydä. Alkoi jotenkin yhtäkkiä jännittää aivan tajuttomasti enkä voi käsittää, että mä tosiaankin olen lähdössä ja siihen on alle puoli vuotta! Muistan kun vuosi sitten lähettelin hakemustani YFUn "Young Ambassadors" -kesästipendiohjelmaan (..jota en tietenkään saanut.. oh well, saattaa johtua siitä, että tosiaan olin vuosi sitten kesällä 1kk Kanadassa ja USAssakin olin silloin käynyt kerran aiemmin parin viikon ajan. Ehkä aivan ymmärrettävää, että stipendejä annettiin niille, jotka eivät välttämättä ole koskaan aiemmin käyneet USAssa.) enkä itse asiassa kauheasti edes mietinyt vaihtarijuttuja. Porukat olivat sanoneet, että en saa lähteä, joten en jaksanut jankuttaa. Kuitenkin, ennen vuoden loppua tuli tieto, että saan hakea ja heti hakuajan alettua laitoin hakemuksen menemään YFUlle ja AFSlle. Ihan outoa ajatella, kuinka siitä on jo kohta vuosi. Aika kuluu loppujenlopuksi melko nopeasti.

Olen oikeastaan tällä hetkellä erittäin tyytyväinen maavalinnastani, sillä jos en nyt aivan täysin todella väärin ole käsittänyt, Japanin ohjelman lähtö- ja paluuaikojen takia voin hakea UWC:n stipendiä (lyhyt briefaus mikä se oikein on: stipendi kahdeksi vuodeksi jonnekin kymmenestä UWC Collegesta johonkin päin maailmaa suorittamaan IB -tutkinto). Lukion ykkösen "jälkeen" lähtiessä ei yleensä voi enää hakea, sillä pitää opiskella ensimmäistä vuottaan lukiossa. Nyt kuitenkin kun palaan Japanista on vasta tammikuu ja palaan opiskelemaan ensimmäistä vuottani, joten käsittääkseni pystyisin hakemaan. Ikärajoissakin joustetaan sen verran, että jos joku on ollut _yhdeksännen luokan jälkeen_ vaihdossa, he voivat hakea. Periaatteessa kun rajoituksena on tosiaan se, että on opiskeltava ensimmäistä vuottaan suomalaisessa lukiossa ja hakuaika on vasta helmikuussa, ajattelisin voivani pystyä hakemaan. Pitänee kuitenkin vielä olla yhteydessä ja varmistaa ja ehkä myös mainita vanhemmille asiasta. Toki siihen liittyy omia huonojakin puolia, mutta voisin kyllä ihan hyvin hakea, eihän siinä mitään häviä ja stipendiä ei varmasti saa jos ei hae!

Tällä hetkellä en haluaisi enää odottaa lähtöä, HALUAN MUN JAPANIN NYT JA HETI! :D Ehkä kuitenkin ihan hyvä, että lähtöön on se aika mikä on. Saa vielä aikaa olla ihmisten kanssa täällä ja heittää luvattoman huonoa läppää, jonka kaikki tajuavat.

kuvat: we♥it

Milloin saa jo huutaa "apua!" ja pakata laukkua paniikissa?

Tosiaan, viime viikolla postilaatikkoon tulla tupsahti YFUlta toinen etävalmennuskirje, joka sisälsi erittäin mainion tiedon, nimittäin.. *tättärättätätääää* LENTOTIEDOT. Okei, kyseessä oli vain lähtöäaika ja tieto, että suoralla Finnairilla lähdetään, mutta silti. Oikeastaan nyt kun miettii, niin mitä muuta lennosta olisikaan voinut enää kertoa kun päivämäärä oli jo tiedossa? Istumapaikka? yeaaah, sure.

Hiukan itseäni häiritsee, että kyseessä on iltalento. Saan kyllä toki koneessa nukuttua jos väsyttää, mutta en kauheammin tykkää lennellä yöllä. Paljon mielummin herään aamulla p**** aikaisin ja olen kentällä viiden aikoihin. Ei, en todellakaan pidä heräämisestä, mutta jotenkin se sopii matkustamiseen. Tässä ei nyt kuitenkaan ole mitään vaihtoehtoja, enkä oikeasti valita. Tykkään vaan aamulennoista enemmän, paljon mielummin saavun kohteeseen illalla ja sitten menen lähes suoraan nukkumaan (..tosin, aikaeron takia yleensä tulee nukahdettua vasta joskus.. no.. myöhään.), kuin että saapuu aamulla ja joutuu sitten taistelemaan hereillä koko päivän. Morning flights just are more convenient. Etenkin, kun Mira tässä joskus kertoi, kuinka hän on Tokiossa taistellut matkatavaroidensa kanssa. Looking forward to that, eh. No, kyllä kaikesta selvitään, tavalla tai toisella.

Kirjeessä oli myös tietoa hieman arvosanavaatimuksista (saatan itkeä tai jotain? EI SAA OLLA SEISKOJA?? mitä tämä on??) ja ne saattavat aiheuttaa hankaluuksia ainakin joidenkin aineiden kohdalla. Kyllä, olen perfektionisti ja yritän saada mahdollisimman hyviä numeroita, MUTTA olen myöskin IB:llä, joka tarkoittaa paljon paljon paljon enemmän töitä kuin kansallisen puolen oppilailla on. Ok, tämän preDP -vuoden aikana hommia ei ole aivan täysin kauhean mahdottoman järkyttävää määrää, mutta ehdottomasti aivan tarpeeksi. Nautin toki siitä, kun katson huoneen seinällä olevaa viikonlopun to do -listaa, joka näyttää juuri tuolta ^. Voin sanoa, että aikaa ei ole mitenkään liikaa yhtään mihinkään. Aivan sama, vaikka käytänkin kalenteria ja pyrin organisoimaan asioita, en vain yksinkertaisesti onnistu löytämään tarpeeksi aikaa kaikelle. Tällä hetkellä valitettavasti joudun sivuuttamaan joitain tehtäviä ja niin p*skamaista kuin se onkin, kyseessä ovat japaninläksyt. Tiedän, pitäisi oikeasti harjoitella ja tehdä niitä, MUTTA mistä ihmeestä revin aikaa kirjoittaa viikossa 120 lausetta, joihin jokaiseen lisään aina yhden sanan? Lauseet on tehtävä tyylillä: みずみです。これはみずみです。みずみはあおいっぽいです。みずみはあおくてきれいです。jne. Ei pahoja varmaankaan joo, mutta ei vain ole aikaa. Ei ole, vaikka kuinka yritän, sillä koulu vie niin paljon, haluaisin ehkä joskus hiukan nukkuakin, enkä aivan oikeasti jaksa opiskella 24/7. Ehkä olen sitten huono oppilas kun en jaksa, mutta kai minullakin on oikeus levätä?

Japaninläksyistä onkin hyvä jatkaa ja ilmoittaa, että en muuten oikeasti osaa kieltä paljon pashaakaan. Hyvä tästä tulee ja näin, eh? No, kyllä mä olen oikeasti luottavainen sen suhteen, että opin kielen vaikken vielä juurikaan osaa. Onneksi on Suomessa 5vkoa lomaa ennen lähtöä, joka tulee tarkoittamaan oikeasti opiskelua. Jos tulen sinä aikana tänne selittämään, että en ole opiskellut yhtään niin tulkaa tökkimään keihäällä tai jollain! Mulla ei vaan juuri nyt ole aikaa, en osaa taikoa vuorokauteen lisää tunteja. Hiukan huolestuttaa miten aion päästä läpi kurssin loppukokeesta, joka on.. kahden viikon päästä. Samalle päivälle pitäisi myös kirjoittaa 6-10 sivun kirjoitelma jostain Japaniin liittyvästä.. aihe-ehdotuksia, anyone??

*kuva*

Viime postauksessa panikoin ja halusin lähtöä. Tunteet ovat yhä edelleen melko samanlaisia, mutta nyt odotan enemmän kuin pelkään. Tiedostan jääväni kaipaamaan joitain asioita Suomesta ja joitain todennäköisesti tulen kaipaamaan vaikken sitä vielä tiedostakaan. Tänne jää kuitenkin myös hurjasti asioita, joista olen enemmän kuin onnellinen päästessäni eroon.

Asioita ei voi paeta, mutta kaikkeen saa uudenlaista perspektiiviä lähtiessään pois täältä. Ihme kyllä en pelkää sitä, kuinka ihmiset eivät enää puhuisikaan minulle vuoden jälkeen samalla tavalla kuin nyt. Melko moni vaihtari kun tuntuu pelkäävän jäävänsä yksin palattuaan. Olen vain asennoitunut niin, että jos joku nyt lopettaa puhumisen vuoden aikana, se on heidän ongelmansa. Toki ymmärrän, kuinka ensitapaamiset vuoden poissaolon jälkeen voivat olla outoja ja kaikkea, elämähän ei täällä pysähdy, vaikka minä lähdenkin.

Mainitakseni jotain, jota tiedän kaipaavani: 

-Noora! ja muutamat ihmiset yleensäkin

-Luvattoman huonot vitsit. Onneksi on Mira, jonka kanssa voi heittää järkyttävän huonoa insideläppää ja kyllästyttää muut vaihtarit 10h lennolla (8 (noeivaan, ollaan me mukavia, mutta vitsit on vaan kovin inside.)

-Tavallaan myös koulu, meillä on loistava luokka ja tykkään etiksestä kouluna aivan hurjasti

-Vapaus. En voi toki tietää etukäteen mitä tapahtuu, mutta tuntuu siltä, että ei siellä Japanissa liikuta läheskään näin vapaasti ja oman pään mukaan tehdä asioita kuin nyt.

-Tunteiden näyttämisen luvallisuus, vaikka en niitä pahemmin näytäkään. Täällä kuitenkin voin olla omissa oloissani jos suututtaa tai sellaista, mutta siellä se ei välttämättä onnistu. Suuttumusta ei myöskään näytetä, mikä voi hetkittäin tuottaa ongelmia. Onneksi en todellakaan ole raivoavaa tyyppiä, vaan esimerkiksi perjantainakin vain nauroin kun suututti niin paljon.

..oho, ei niitä kovin paljoa tullutkaan. En kuitenkaan missään nimessä väitä, että kaipaisin vain ja ainoastaan yllämainittuja asioita. Eiköhän niitä tule enemmänkin, on vaan hankala miettiä ennen lähtöä mitä sitä oikeasti kaipaa lähdettyään. Voin toki syyttää listan lyhyydestä myös kellonaikaa (miksi ihmeessä olen yhä hereillä??). Todennäköisesti näitä ja monia muitakin vaihtariasioita tulee pohdittua ensi lauantaina 19.11 kun meillä on japanivaihtarimiitti Helsingissä. Kyseessä on ihan vain mun ja Miran hieno idea, joka päätettiin toteuttaa, eli nyt jos tänne eksyy joku ensi vuonna Japaniin lähtevä eikä ole miitistä kuullut: Olet erittäin erittäin erittäin tervetullut! Kellonaika ja tapaamispaikka menevät yv:llä vaihtarifoorumilla, mutta saattavat tulla tännekin.

Teitä lukijoita on jo 17kpl, jeee! Olisi kiva vastailla jos teillä on jotain kysyttävää, olen aika huono keksimään postausaiheita ja sen takia päivittely ennen lähtöä onkin ihanan epäsäännöllistä. Jossain vaiheessa kyllä tulen jälleen kirjoittelemaan jotain astetta syvällisempää, jos nyt osaan laittaa sanoiksi ajatuksiani :D

Siihen asti, 

enjoy your weekend while I'll drown into my schoolwork.

I realize that in your eyes you got ideas but I got mine, get ready.

On jotenkin ihan hitsin pelottavaa katsoa, kuinka tuon yläpuolella oleva tickerin päivien lukumäärä vain vähenee ja vähenee. Toki olen todella todella innoissani, mutta siltikin. 

Melkein päivittäin tulee pohdittua omaa järkevyyttään kun on valinnut kohdemaaksi Japanin, jonka kieltä ei tosiaankaan osaa. Toki jo ylipäätään se, että vaihtoon päättää lähteä, voi tuntua hullulta. Mulle se on kuitenkin jotenkin tavallaan ollut lähes selvää niin kauan kun olen lähteä halunnut. En mä osaa kuvitella tulevaisuudensuunnitelmiani ilman tätä vaihtovuotta.

Yleinen kysymys varmasti kaikille vaihtareille on, että miksi juuri se kohdemaa? Omalla kohdallani kyseessä tosiaankin on hyvä kysymys, sillä päätös Japaniin lähtemisestä syntyi aika extempore. Useinhan Japaniin suuntaavat vaihtarit joko kuuntelevat japanilaista musiikkia, lukevat mangaa, katsovat animea tai jotain muuta tällaista kulttuuriin liittyvää harjoittavat. Mä en kuitenkaan tee mitään näistä, vaan päätin lähinnä sen perusteella, että tahdon oppia aivan uuden kielen, uuden kielen oppimisen lisäksi kriteerinä oli, että Euroopasta olisi päästävä pois. Japani sitten sattui molempiin näihin sopimaan ja näin ollen oikeasti ei enää muita vaihtoehtoja ollut. Kun kerran jotain päätetään, niin niin sen on sitten mentävä, haha.

Kaikesta epäröinnistä ja kauhistelusta huolimatta haluan ajan kuluvan nopeammin, haluan jo lähteä.

Haluan lentokentälle muiden vaihtareiden kanssa ja haluan panikoida viimeisen viikonlopun Suomessa.
Haluan sen tunteen, kun menee lentokentällä turvatarkastuksesta läpi ja tajuaa, että ei palaa tänne vuoteen.

Haluan kokea kaikkea uutta.

Panikoidessani tätä kaikkea alkuviikosta, Roosa vastasi erittäin hyvin ja osuvasti: "Kiia, me ollaan hulluja ! Kaikki vaihtarit on! Kuka ihmeen hullu lähtisi vuodeksi maahan, jossa ei tunne ketään eikä osaa kieltä melkein yhtään ? - Me nuoret, jotka halutaan valloittaa maailma, kun suomi ei vain yksinkertaisesti riitä. C:"
Allekirjoitan tuon, tosiaankin allekirjoitan. Enkä tosiaankaan usko, että olisin ainoa vaihtari (entinen, nykyinen tai tuleva), joka on samaa mieltä.

Aika, voisitko ihan oikeasti kulua nopeammin?

"Voi **** tätä ilon määrää!"

Taisin juuri seota ihan virallisesti, itken, mutta todellakin vain ilosta.

SE ON SITTEN KONNICHIWA NIPPON 19.03.2012.

Lähtövalmennus on 13.-14.01.2012. Ihan kummallista, kuinka todellista tästä kaikesta yhtäkkiä tulee. Ensin ei järjestöltä kuulu yhtään mitään (okei, en oikeasti ole itse vielä kirjettä saanut, mutta onneksi on rooosaaaa joka pelastaa ja infoaa ja oi!) ja sitten yhtäkkiä kauheasti tietoa. En voi uskoa, että ihan oikeasti olen lähdössä kahdenkymmenenkolmen viikon päästä. Ei apua.
Minäkö hyper ja sekaisin? Ehei, en ikinä.

ps, 14vkoa koulua ja niistä 2vkoa koeviikkoja. Tämä on niin käsittämättömän epätodellista.

Hei tie, vie mut reunalle ja yli, kauas täältä sinne, missä oon.

Long time no see.
Tekstejä ei ole tullut kun ei ole ollut mitään inspistä kirjoitella, normaaliakin blogia pitäisi muka päivittää, muttamutta.. Enkä tosin ole luvannutkaan tätä kauhean aktiivisesti ennen vaihtovuotta päivittää. Tekstiä tulee sitä mukaan kun jotain tapahtuu tai saan idean kirjoittaa tänne.

Enkkupaperit sain hirveällä kiireellä valmiiksi ja lähetettyä 14.6 kun niiden piti 15.6 olla toimistolla. Ihan viimehetkillehän se jäi, mutta näin taitaa ilmeisesti olla aika usein vaihtareilla? Ainakin sellainen kuva on jäänyt, haha. Kyllä niiden papereiden kanssa tuli tuskailtua, valokuvat tuottivat ehkä eniten tuskaa, sillä en todellakaan ole mitenkään kuvauksellinen persoona. Jollain tapaa nekin tuli sitten hoidettua ja sain jopa kehitettyä.
Kirje isäntäperheelle oli myös melko tuskaa, mistä ihmeestä sitä pitäisi kirjoittaa ja vielä niin, että joku oikeasti kiinnostuisikin ottamaan sinut perheeseensä? Oh well, ehkä nyt joku kiinnostuu tällaisesta musiikkia rakastavasta ja matkustamista rakastavasta henkilöstä. Eikä tässä nyt ole vielä todellakaan mikään stressi isäntäperheen suhteen, olen asennoitunut niin, että sen saattaa saada vaikka vasta viikkoa ennen lähtöä. Muutenkin oletan, että mitään perheeseen liittyvääkään tietoa ei todennäköisesti tule ennen ensi vuotta. Hetkittäin tosin on rasittavaa selittää kymmeneen kertaan saman päivän aikana "ei, en tiedä mihin päin Japania olen lähdössä". Noh, kivahan se on, että ihmisiä kiinnostaa, mutta silti..

Tässä heinäkuun puolenvälin aikoihin tulikin sitten YFU:lta mukavat laskut, yhteensä sen jotain päälle 8000€ kun on pakollinen vakuutus (ROOOSAAA, miten ihmeessä sulla ei ole sitä vakuutusmaksua vaikka se on pakollinen ainakin YFUn sivujen mukaan?? o.O). Toisinaan tunnen olevani erittäin kallis lapsi.. No, unelmien toteuttamisesta tässä on kyse ja silloin se on ok.

En olisi itseasiassa nytkään kirjoittanut tänne yhtään mitään ellen olisi seikkaillut hieman liikaa tällä hetkellä maailmalla olevien vaihtareiden (lähinnä juuri lähteneiden aussivaihtareiden) blogeissa. Tuli tunne, että todellakin haluaisin jo lähteä kohti Japania tai edes puhua vaihtarijutuista. Miksi aika ei voisi kulua nopeammin? Yleensä aika tuntuu kiiruhtavan aivan liian nopeasti, mutta nyt se matelee. Voisiko olla jo edes tammikuu ja lähtövalmennus? Hankalaa miettiä missä muka voisi puhua näistä asioista, sillä tiedän, että ihan oikeasti kavereita ei kiinnosta. Eihän se heidän elämäänsä vaikuta (vaikka okei olenkin vuoden poissa, mutta periaatteessa kuitenkin), joten miksi pitäisikään kiinnostaa?
YFU:n japsivaihtaritoverit, vertaistukea, anyone? ..miksi sain tässä idean, että olisi hauskaa tavata jossain välissä ennen lähtövalmennusta mahdollisimman monen kanssa jossain. Öää, ehkä kuolleena syntynyt idea, mutta olisi vain kiva tutustua ihmisiin ihan livenä ja jutella kaikkea vaihtoon liittyen.

..ja niin, lähtöönhän on tosiaan vielä ~8kk.

Olisi ehkä kiva kirjoitella tänne jotain enemmänkin, mutta en kyllä meinaa keksiä, että mistä (rakkaat viisi seitsemän lukijaani, tässä olisi teille pieni vinkki kommentoida ja kertoa, että mitä te haluaisitte tietää!). Voisin toki kertoa esimerkiksi biisejä, joita pidän spotify'ssa soittolistalla "exchange" ja joiden kuuntelusta tulee erittäin kova halu lähteä maailmalle. Lista on rakentunut koko vuoden ajan ja jatkuu todennäköisesti myös läpi vaihtovuoden. Tällä hetkellä siellä on 36 biisiä ja artisteista löytyy esimerkiksi Sunrise Avenue, Paramore, Paulina Rubio, Amy Macdonald, Social Distortion, Sigur Rós, The Sounds, nevershoutnever! ja Plain White T's. Listalta löytyy artisteja joita en muuten kuuntele, mutta joilta sitten sattuu löytymään vaihtovuoteen sopiva biisi. Saa toki ehdotella aivan vapaasti kappaleita, jotka itse miellätte vaihtovuoteen sopiviksi ja jos teillä on vaihtaribiiseistä rakennettuja soittolistoja, niin kertokaa toki ja valaiskaa myös hiukan niiden sisällöstä. Olisi kiva tietää mitä te kuuntelette (:

Ei riitä että olet nero, täytyy oppia myös elämään.

Tässä on aika kulunut aika mukavasti enkkupapereita täytellessä ja ne on oikeastaan valmiit. Pitää käydä vielä hammaslääkärissä ja lääkärissä pyytämässä allekirjoituksia, ottaa valokuvat ja kirjoittaa isänteperheelle kirje. Lisäksi pitäisi hakea rehtorilta leimat noihin transcript of grades -papereihin jotka osasinkin täyttää vaikka ensin vaikutti etten osaa.

Japania pitäisi opiskella, mutta koulu tuntuu syövän kaiken ylimääräisen ajan vaikkei meillä oikeastaan tällä hetkellä olekaan kokeita. Läksyt vievät tarpeeksi aikaa ja en tahtoisi kuitenkaan kokoajan opiskella joten se Japanese For Busy Peoplen avaaminen pöydälle ja opiskelun aloittaminen on hiukan jäänyt.. Kyllä mä vielä joku päivä sen avaan ja opiskelen. Pitäisi kuitenkin ehkä ensin opiskella loput katakanat sillä kyllä se helpottaa niiden tehtävien tekemistä suuresti, että tietää mitä kirjoittaa :--D

Tuossa jonkin aikaa sitten tuli hauska puhelu, ja nyt olisinkin hyväksytty sekä AFS'sän että YFUn kautta Japaniin. On hassua ajatella, että haastattelujen jälkeen stressasin pääsenkö yhtään mihinkään, ja nyt yhtäkkiä pääsisinkin molempien järjestöjen kautta Japaniin. Lähdössä olen kuitenkin YFUn kautta, sillä haastattelusta jäi parempi fiilis ja AFS'sän kanssa pitäisi luopua täysin varmasti kasvisruokavaliostani. Jos isäntäperheen löytyminen nyt siitä jää kiinni niin olen valmis luopumaan, mutta mielelläni en. Kuitenkin syön lähes kaikkea, mutta punainen liha vaan ei mene ja Japanin AFS ei kuulemma ota kasvissyöjiä ollenkaan. Teille siis jotka mietitte AFS'sän kautta lähtöä, niin varautukaa joutumaan luopumaan kasvisruokavaliostanne jos sellainen on.

Hetkittäin tulee kyllä mietittyä mihin sitä on oikein sitoutunut, olen lähdössä maahan jonka kieltä en tosiaankaan osaa ja joka kuulostaa oikeastaan täysin siansaksalta kun sitä kuuntelee. Miksi ihmeessä lähden sinne, nythän siellä on vielä ongelmia ydinvoimaloissakin (ok, eipä niitä taida olla kuin Fukushimassa, kuitenkin)? Ehdin pohtimaan tätä kysymystä varmaan vielä niin lukemattoman monta kertaa kuluvan vuoden aikana, mutta kyllä tosiaankin Japaniin tahdon.
Ihmiset kyselevät miksi ihmeessä olen lähdössä sinne ja kaikkia kiinnostaa aivan kauheasti minne päin olen menossa. Yritä siinä sitten selittää kuinka isäntäperhetiedot tulevat ehkä joskus vuoden päästä helmikuussa tai sitten vasta hiukan ennen lähtöä.

Teitä lukijoita onkin ilmestynyt tänne peräti neljä, olen hämmästynyt, sillä lähtööni on vielä niin pitkä aika. En kuitenkaan valita, en missään nimessä. Tervetuloa vaan ja kommentoikaa ihmeessä jos jotain kyseltävää ym tulee (:

Päätä, ettet pelkää, niin saat kaiken ja paljon enemmän.

Ensimmäinen kirjoitus tämän blogin osalta joten lienee olisi hyvä vähän esitellä kuka oikein olen ja mikä ihme tämänkin blogin tarkoitus on. Toki otsikkobannerista voitte sen jo nähdä, mutta kuitenkin.

Olen Kiia, toistaiseksi 15v, mutta toukokuussa 16v ja lähdössä Japaniin vaihtoon maaliskuussa 2012, järjestönä toimii YFU.

Vaihtarivuosi on ollut unelmana varmaan viidenneltä luokalta asti ja alkuun oli pieniä ongelmia kun vanhemmat eivät olleet aivan samaa mieltä siitä. Kuitenkin sitten yllättäen viime vuoden lopussa tuli tieto, että saan hakea vaihtoon. Paperit lähtivät menemään YFU'lle ja AFS'sälle, kävin haastatteluissa helmikuun alussa ja eilen (24.2) tuli YFU'lta kirje, että minut on hyväksytty heidän kauttaan Japaniin. Kuten varmaan kaikilla vaihtareilla, mullakin fiilis oli kirjeen saamisen jälkeen käsittämättömän hieno. Kun on melkein kuukauden sitä stressannut mihin pääsee vai pääseekö ollenkaan, niin kyllä se on ihanaa saada se kirje joka kertoo, että on hyväksytty juuri sinne maahan jonne halusi kaikkein eniten. Muitakin maavaihtoehtoja tietenkin oli ja jokainen olisi varmasti omalla tavallaan hieno, mutta olen niin onnellinen, että pääsin juuri Japaniin. Kakkosena olisi ollut sitten Meksiko ja kolmantena Brasilia, en osaa espanjaa kuin pari hassua fraasia, portugalista puhumattakaan. Kun nyt kerran lähdetään niin lähdetään saman tien oppimaan uusi kieli.

Japaniakaan en tosiaan osaa juurikaan, osaan tervehtiä ja hmm, tilata vihreää teetä :D Olen itseopiskellut sitä päälle vuoden, mutta opiskelutahti on ollut säälittävän huonoa joten siitä johtunee huono osaaminen. Osaan lukea kaikkia hiraganoja (tosin tällä hetkellä ne kaikki tuntuvat olevan autuaasti unohduksissa) ja osan katakanoista. Yritän saada ennen kesää opiskeltua kaikki katakanat ja ehkä sitä sitten syksyllä voisin tunkea itseni jonnekin japanin kurssille. Kuten YFUn papereissakin sanottiin "Japanin kulttuuri on kovasti sidoksissa japanin kieleen, joten on tärkeää opiskella japania ennen lähtöä. Tehostathan japanin kielen opintojasi jo nyt". En kuitenkaan hirveästi viitsi ottaa stressiä kielitaidostani, sinne mennään oppimaan, mutta toki tahdon opiskella mahdollisimman paljon ennen lähtöä. On ihan tarpeeksi suuri shokki mennä täysin vieraaseen maahan puhumattakaan siitä, kun ei osaa kyseisen maan kieltä. Onneksi tässä on vielä aikaa kun lähtö on tosiaan vasta maaliskuussa 2012.

Nyt pitäisi täytellä noita enkkupapereita ja alkaa soittelemaan lääkäriaikoja ym. riemukasta. Täytyy myös viedä jollekin opettajalle yksi paperi, taidan taas viedä ruotsinopettajalleni niin kuin vein AFS'sän suosituspaperinkin (orwhateveritwas). Osa noista papereista näyttää aivan heprealta, transcript of grades nyt ehkä lähinnä, mutta täytyy lukea ajatuksella läpi ja jos en osaa niin sitten soitan YFU'lle ja kyselen, että mitäs ihmettä tässä pitäisi kirjoittaa.

Postaustahti on näin alkuaikoina varmasti erittäin epäsäännöllistä, kirjoittelen sitä mukaa kun tuntuu, että näistä vaihtariasioista voisin jotain kirjoittaa. Lähdön lähestyessä ja tiedon lisääntyessä toki päivittelen sitä mukaa sitten (: 

Ryhtykää ihmeessä lukijoiksi ja saa toki heittää kommenteissa postausehdotuksia/kysymyksiä jos jotain tahdotte lisää tietää minusta.