We've got it good whether you like this town or not, I know it's small.

Hah, olen laiska bloggaaja enkä ole jaksanut edes lähtövalmennuksesta kirjoittaa. Syytän siitä kuitenkin sitä, ettei mitään kuvia koskaan ilmestynyt mihinkään. Le tear. Anyways, tässä kevyt videopostaus sitten kaikesta relevantista ja ehkä vähän vähemmänkin relevantista. Mumisen hirveästi erinäisiä 'umm', 'hmm', 'ömm' -juttuja, sorry for that. Jostain kumman syystä päätin myös puhua kokonaan englanniksi, ups.

...miksi näytän alkukuvassa noin edustavalta? Video loppuu ehkä vähän kesken, ei asiaa ehkä olisi niin paljoa ollut kuitenkaan. Sen verran voisi kuitenkin sanoa, että koulua on jäljellä enää viiden kokeen verran. Ihan hitsin pelottavaa. Kyllä, haluan lähteä, mutta kaikki tuntuu kovin paljon realistisemmalta kun tajuaa koulunkäynnin loppuvan aivan kohta. Pitäisi vielä käydä viemässä rehtorille vapaamuotoinen anomus oppilaspaikan säilyttämisestä — yritin viedä tänään, rehtori ei ollut paikalla. Huomenna sitten uusi yritys.

Lähtövalmennuksesta annettiin meille vapaaehtoinen kotitehtävä, eli mennä osoitteeseen 'futureme.org' ja lähettää itselleen kirje päivälle 1.9.2012. Sen hoidin tässä ehkä viikko takaperin, uskoisin sen olevan ihan kiva ylläri sitten vaihdon puolessa välissä kun sähköpostiin saapuu.

Valmennuksesta tuli myös mukaan aivan kauheat kasat paperia, muuttoilmoitus KELAan ym. ihanaa. Niillä ei kuitenkaan onneksi ole kiire, sillä en oikeastaan mitään papereita mihinkään saa ennen kuin perhetiedot ovat luokseni löytäneet. Niitä odotellessa.

Videolla oleva huppari on — kuten osa varmaan tietääkin — ihastuttava 'Global Player' -huppari, joka päällä meidän pitäisi matkustaa. Toimii se ainakin näin koeviikolla oikein hyvin kun ei todellakaan jaksa kouluun pukeutua erityisemmin. Katsotaan nyt sitten lentokoneessa.. rehellisesti sanottuna en pidä hupusta aivan kauheasti, tuntuu ikävältä kun nojailee selkänojaan. On näin ollen enemmän kuin todennäköistä, etten pidä hupparia muuten kuin lentokentällä.

"If you can't leave

This pathetic excuse for a town

That holds all your memories

A lifetime of crushes and your broken dreams

To be anywhere but here

But baby anywhere is away from me"

Nevershoutnever! - Bigcitydreams

Jotenkin käsittämätöntä ajatella, että alle kahden kuukauden päästä lähden pois. Se on sitten menoa, eikä takaisin tulla ennen kuin tammikuussa 2013. Kaikki muuttuu, vai muuttuuko kuitenkaan? Mene ja tiedä, mutta uskon kyllä asioiden saavan ainakin uutta perspektiiviä.

Läksiäisillekin on jo sovittu päivämäärä ja olen kutsunut muutamia ihmisiä. On enemmän kuin todennäköistä, että itken silloin kuin vesiputous. Sen jälkeen muutamalla keikalla ja sitten vielä lentokentällä. Emotional exchange student is very emotional. En käsitä sitä, kuinka nykyään itken jo erinäisistä 'vaihtarirunoista' ja sen sellaisista. Yleensä ehdin lukemaan ehkä muutamia ensimmäisiä rivejä, jonka jälkeen I'm already sobbing. Etenkin tämä saa kyyneleet silmiin ennen kuin olen toisen säkeistön puolessa välissä. Ai kuinka niin olen nykyään way too emotional? Naa'ay, that's just not possible.

Hämmentävää, todella hämmentävää.

Don't say goodbye, just leave an open door.

Varoitus: sisältää paljon panikointia ja hiukan syvällistäkin(?) ajattelua! Anteeksi hetkittäin kauheasta suomesta, englanniksi opiskelu aiheuttaa hetkittäin aika.. mielenkiintoista suomea :--D

Aika kuluu, kuluu, kuluu ja kuluu. Pelottavaa, mutta toisaalta ihanaa huomata kuinka päivät vähenevät. Lähtö on aivan kohta. On myös hassua lukea, kuinka vaihtarit, joiden blogeja seurasi ennen heidän lähtöään ovat jo ihan kohta tulossa kotiin. Aika kuluu käsittämättömän nopeasti.

Oikeasti odotan lähtöä innolla, hetkittäin tajuaa kuitenkin jotenkin "syvällisemmin", mitä se lähtö oikeasti tarkoittaa. Olen siis aivan aikuisten oikeasti lähdössä täältä pois vuodeksi. Maahan, jonka kieltä en osaa. Maahan, jonka kulttuuri eroaa hurjasti tottumastani. Heitän kaiken tutun pois. Tähän jotkut voisivat sitten heittää universumimme ehkä kysytyimmän kysymyksen: "miksi?". Niin, miksi ihmiset tekevät uusia asioita, lähtevät pois mukavuusalueiltaan? Vastauksen näette alla:

Voisin selittää tähän ehkä jotain todella syvällistäkin, mutta jätän sen väliin koska en halua pitkästyttää teitä. On kuitenkin täysin faktaa, että jos ei koskaan tee asioitaan mukavuusalueensa ulkopuolelta, elämä jää melko tyhjäksi. Etenkin minä, todella haluan nähdä ja kokea kaikkea uutta. Vai voiko joku väittää, ettei se ole uuden kokemista kun lähtee vaihtoon? Matka ei kuitenkaan lopu siihen, se on vasta alkua. Todennäköisesti jokainen joka minut oikeassa elämässä tuntee, on kuullut suunnitelmistani vaihtovuoden jälkeen. Kyllä, minä todellakin lähden lukion jälkeen pois Suomesta ja jo loppulukion aikana haluan matkustaa mahdollisimman paljon. Esimerkkinä vaikka se, että lähden joulukuussa 2013 kolmeksi viikoksi USAhan itsekseni. Ainakin näin olisi tarkoitus tehdä ja koska tarkoitus on, se myös toteutuu.

Vaikka Japaniin lähtö pelottaa — hetkittäin enemmän ja hetkittäin vähemmän —, en enää kuitenkaan tavallaan malttaisi odottaa. Jos joku soittaisi, että kalenterit ovat väärässä. lähtö onkin jo kahden päivän päästä, pakkaisin laukkuni innostuneena. Tavallaan en malta odottaa enää hetkeäkään, mutta kuitenkin nämä jäljellä olevat 91 päivää tuntuvat ihan hyviltä. Ehdin vielä (toivottavasti) näkemään ihmisiä, joita haluankin. Toivottavasti tässä myös ehtisi ja etenkin _jaksaisi_ opiskella japania. Olisi niiiiiiin hurjan paljon helpompaa lähteä kun osaisi kieltä edes hiukan enemmänkin kuin Roosan opettaman käytännöllisen lausahduksen :--D Toisaalta, en jaksa tosiaankaan ottaa stressiä kielestä. Oppii jos oppii ja jos ei opi niin kyllä sitten Japanin päässä viimeistään (..tästä tulikin mieleen, että en ole vielä saanut japaninkoetta enkä oikeastaan edes taida haluta sitä takaisin..). Yksi juttu kuitenkin on ehdottomasti tehtävä ja vielä ennen lähtövalmennusta, sillä YFU tosiaan antoi meille tehtäväksi lukea jonkun Japanin kulttuuriin liittyvän kirjan. Minulta ei sitä edes vielä löydy, mutta vanhempiani olen informoinut, joten todennäköisesti jouluna jostain paketista paljastuu jotain. Viisaana päätin myös yhdistää tähän japanin kulttuurin opiskeluun sitten koulussa auttavan asian, eli kirja toivottavasti löytyy englanninkielisenä.

Mielialat lähtöön liittyen heittelevät jatkuvasti. Hetkessä olen lähdössä innoissani ja seuraavassa lähes itken kun suoraan sanottuna pelottaa. Hei, myönsin sen, minua oikeasti pelottaa lähtö aivan perhanasti. Eniten pelkään ehkä sitä, että perheen kanssa ei suju ja etten oppisi kieltä. Tavallaan myös hiukan hetkittäin harmittelen maavalintaani. Entä jos olisinkin menossa Brasiliaan tai Meksikoon? Japani tuntuu nykyään olevan kovin mainstream -maavalinta ja etenkin kun en tosiaankaan lue mitään mangaa tai näin. Kummallista, että oikeasti päätin lähteä sinne. Katselin tänään Miran kanjikirjaa ja en voinut todeta mitään muuta, kuin että kieli on oikeasti käsittämätön. Hei, mikä ihmeen järki joissain kanjeissa on olevinaan?? I can't seem to find any sense in them.

Tänään on tullut myös pohdittua sitä, kuinka kauhea ikävä oikeasti tulee joitain asioita. Tätä kirjoittaessa oikeasti meinaan itkeä, en uskonut koskaan ikävöiväni muutamia ihmisiä niin paljon kuin nyt uskon käyvän. Ihanaahan se on, tavallaan, mutta kuitenkin. En halua olla se vesiputousta imitoiva, samaan aikaan macarenaa tanssiva (syyttäkää Roosaa tästä teosta :D) olento Helsinki-Vantaalla neljän aikaan maanantai-iltapäivänä. Siltikin, olen lähes varma, että näin käy. Tosin, saatan myös vain hymyillä ja pomppia paikallani kuin hullu. Man vet aldrig :-D En malta odottaa lähtöä, mutta silti.. En uskalla lähteä ja haluan lähteä enemmän kuin mitään muuta.

On enemmän kuin todennäköistä, että saatte nähdä vielä monia panikointipostauksia ennen lähtöä. Tämä olkoon kuitenkin kunniallisesti numero yksi.

Varsinaisia vaihtoon liittyviä enemmän ehkä kiinnostavia asioita:
- Perhettä ei ole, tulee kun tulee ja sillä ei ole mitään kiirettä. Tosin, tuntuu kummalta, että olen lähdössä kolmen kuukauden päästä vuodeksi pois, enkä vieläkään tiedä missä sen vuoden vietän. Japani kun ei ole mikään aivan pieni maa kuitenkaan.
- YFUn etävalmennuskirje joulukuulta ei ole tullut, sitä erittäin suurella kiinnostuksella odotellessa.
- Lähtövalmennukseen on 3vko ja neljä päivää, aww yeah! En malta odottaa, että näkee Roosan livenä ja Jassukin on mahtavaa nähdä jälleen (TRIO UKUBANGELI KOKOONTUU~!♥). Toki odotan myös muiden vaihtareiden tapaamista (:

Stressaan panikoin itken nauran odotan ilolla ja kauhulla. Hui.

kuvat: we♥it

Milloin saa jo huutaa "apua!" ja pakata laukkua paniikissa?

Tosiaan, viime viikolla postilaatikkoon tulla tupsahti YFUlta toinen etävalmennuskirje, joka sisälsi erittäin mainion tiedon, nimittäin.. *tättärättätätääää* LENTOTIEDOT. Okei, kyseessä oli vain lähtöäaika ja tieto, että suoralla Finnairilla lähdetään, mutta silti. Oikeastaan nyt kun miettii, niin mitä muuta lennosta olisikaan voinut enää kertoa kun päivämäärä oli jo tiedossa? Istumapaikka? yeaaah, sure.

Hiukan itseäni häiritsee, että kyseessä on iltalento. Saan kyllä toki koneessa nukuttua jos väsyttää, mutta en kauheammin tykkää lennellä yöllä. Paljon mielummin herään aamulla p**** aikaisin ja olen kentällä viiden aikoihin. Ei, en todellakaan pidä heräämisestä, mutta jotenkin se sopii matkustamiseen. Tässä ei nyt kuitenkaan ole mitään vaihtoehtoja, enkä oikeasti valita. Tykkään vaan aamulennoista enemmän, paljon mielummin saavun kohteeseen illalla ja sitten menen lähes suoraan nukkumaan (..tosin, aikaeron takia yleensä tulee nukahdettua vasta joskus.. no.. myöhään.), kuin että saapuu aamulla ja joutuu sitten taistelemaan hereillä koko päivän. Morning flights just are more convenient. Etenkin, kun Mira tässä joskus kertoi, kuinka hän on Tokiossa taistellut matkatavaroidensa kanssa. Looking forward to that, eh. No, kyllä kaikesta selvitään, tavalla tai toisella.

Kirjeessä oli myös tietoa hieman arvosanavaatimuksista (saatan itkeä tai jotain? EI SAA OLLA SEISKOJA?? mitä tämä on??) ja ne saattavat aiheuttaa hankaluuksia ainakin joidenkin aineiden kohdalla. Kyllä, olen perfektionisti ja yritän saada mahdollisimman hyviä numeroita, MUTTA olen myöskin IB:llä, joka tarkoittaa paljon paljon paljon enemmän töitä kuin kansallisen puolen oppilailla on. Ok, tämän preDP -vuoden aikana hommia ei ole aivan täysin kauhean mahdottoman järkyttävää määrää, mutta ehdottomasti aivan tarpeeksi. Nautin toki siitä, kun katson huoneen seinällä olevaa viikonlopun to do -listaa, joka näyttää juuri tuolta ^. Voin sanoa, että aikaa ei ole mitenkään liikaa yhtään mihinkään. Aivan sama, vaikka käytänkin kalenteria ja pyrin organisoimaan asioita, en vain yksinkertaisesti onnistu löytämään tarpeeksi aikaa kaikelle. Tällä hetkellä valitettavasti joudun sivuuttamaan joitain tehtäviä ja niin p*skamaista kuin se onkin, kyseessä ovat japaninläksyt. Tiedän, pitäisi oikeasti harjoitella ja tehdä niitä, MUTTA mistä ihmeestä revin aikaa kirjoittaa viikossa 120 lausetta, joihin jokaiseen lisään aina yhden sanan? Lauseet on tehtävä tyylillä: みずみです。これはみずみです。みずみはあおいっぽいです。みずみはあおくてきれいです。jne. Ei pahoja varmaankaan joo, mutta ei vain ole aikaa. Ei ole, vaikka kuinka yritän, sillä koulu vie niin paljon, haluaisin ehkä joskus hiukan nukkuakin, enkä aivan oikeasti jaksa opiskella 24/7. Ehkä olen sitten huono oppilas kun en jaksa, mutta kai minullakin on oikeus levätä?

Japaninläksyistä onkin hyvä jatkaa ja ilmoittaa, että en muuten oikeasti osaa kieltä paljon pashaakaan. Hyvä tästä tulee ja näin, eh? No, kyllä mä olen oikeasti luottavainen sen suhteen, että opin kielen vaikken vielä juurikaan osaa. Onneksi on Suomessa 5vkoa lomaa ennen lähtöä, joka tulee tarkoittamaan oikeasti opiskelua. Jos tulen sinä aikana tänne selittämään, että en ole opiskellut yhtään niin tulkaa tökkimään keihäällä tai jollain! Mulla ei vaan juuri nyt ole aikaa, en osaa taikoa vuorokauteen lisää tunteja. Hiukan huolestuttaa miten aion päästä läpi kurssin loppukokeesta, joka on.. kahden viikon päästä. Samalle päivälle pitäisi myös kirjoittaa 6-10 sivun kirjoitelma jostain Japaniin liittyvästä.. aihe-ehdotuksia, anyone??

*kuva*

Viime postauksessa panikoin ja halusin lähtöä. Tunteet ovat yhä edelleen melko samanlaisia, mutta nyt odotan enemmän kuin pelkään. Tiedostan jääväni kaipaamaan joitain asioita Suomesta ja joitain todennäköisesti tulen kaipaamaan vaikken sitä vielä tiedostakaan. Tänne jää kuitenkin myös hurjasti asioita, joista olen enemmän kuin onnellinen päästessäni eroon.

Asioita ei voi paeta, mutta kaikkeen saa uudenlaista perspektiiviä lähtiessään pois täältä. Ihme kyllä en pelkää sitä, kuinka ihmiset eivät enää puhuisikaan minulle vuoden jälkeen samalla tavalla kuin nyt. Melko moni vaihtari kun tuntuu pelkäävän jäävänsä yksin palattuaan. Olen vain asennoitunut niin, että jos joku nyt lopettaa puhumisen vuoden aikana, se on heidän ongelmansa. Toki ymmärrän, kuinka ensitapaamiset vuoden poissaolon jälkeen voivat olla outoja ja kaikkea, elämähän ei täällä pysähdy, vaikka minä lähdenkin.

Mainitakseni jotain, jota tiedän kaipaavani: 

-Noora! ja muutamat ihmiset yleensäkin

-Luvattoman huonot vitsit. Onneksi on Mira, jonka kanssa voi heittää järkyttävän huonoa insideläppää ja kyllästyttää muut vaihtarit 10h lennolla (8 (noeivaan, ollaan me mukavia, mutta vitsit on vaan kovin inside.)

-Tavallaan myös koulu, meillä on loistava luokka ja tykkään etiksestä kouluna aivan hurjasti

-Vapaus. En voi toki tietää etukäteen mitä tapahtuu, mutta tuntuu siltä, että ei siellä Japanissa liikuta läheskään näin vapaasti ja oman pään mukaan tehdä asioita kuin nyt.

-Tunteiden näyttämisen luvallisuus, vaikka en niitä pahemmin näytäkään. Täällä kuitenkin voin olla omissa oloissani jos suututtaa tai sellaista, mutta siellä se ei välttämättä onnistu. Suuttumusta ei myöskään näytetä, mikä voi hetkittäin tuottaa ongelmia. Onneksi en todellakaan ole raivoavaa tyyppiä, vaan esimerkiksi perjantainakin vain nauroin kun suututti niin paljon.

..oho, ei niitä kovin paljoa tullutkaan. En kuitenkaan missään nimessä väitä, että kaipaisin vain ja ainoastaan yllämainittuja asioita. Eiköhän niitä tule enemmänkin, on vaan hankala miettiä ennen lähtöä mitä sitä oikeasti kaipaa lähdettyään. Voin toki syyttää listan lyhyydestä myös kellonaikaa (miksi ihmeessä olen yhä hereillä??). Todennäköisesti näitä ja monia muitakin vaihtariasioita tulee pohdittua ensi lauantaina 19.11 kun meillä on japanivaihtarimiitti Helsingissä. Kyseessä on ihan vain mun ja Miran hieno idea, joka päätettiin toteuttaa, eli nyt jos tänne eksyy joku ensi vuonna Japaniin lähtevä eikä ole miitistä kuullut: Olet erittäin erittäin erittäin tervetullut! Kellonaika ja tapaamispaikka menevät yv:llä vaihtarifoorumilla, mutta saattavat tulla tännekin.

Teitä lukijoita on jo 17kpl, jeee! Olisi kiva vastailla jos teillä on jotain kysyttävää, olen aika huono keksimään postausaiheita ja sen takia päivittely ennen lähtöä onkin ihanan epäsäännöllistä. Jossain vaiheessa kyllä tulen jälleen kirjoittelemaan jotain astetta syvällisempää, jos nyt osaan laittaa sanoiksi ajatuksiani :D

Siihen asti, 

enjoy your weekend while I'll drown into my schoolwork.

I realize that in your eyes you got ideas but I got mine, get ready.

On jotenkin ihan hitsin pelottavaa katsoa, kuinka tuon yläpuolella oleva tickerin päivien lukumäärä vain vähenee ja vähenee. Toki olen todella todella innoissani, mutta siltikin. 

Melkein päivittäin tulee pohdittua omaa järkevyyttään kun on valinnut kohdemaaksi Japanin, jonka kieltä ei tosiaankaan osaa. Toki jo ylipäätään se, että vaihtoon päättää lähteä, voi tuntua hullulta. Mulle se on kuitenkin jotenkin tavallaan ollut lähes selvää niin kauan kun olen lähteä halunnut. En mä osaa kuvitella tulevaisuudensuunnitelmiani ilman tätä vaihtovuotta.

Yleinen kysymys varmasti kaikille vaihtareille on, että miksi juuri se kohdemaa? Omalla kohdallani kyseessä tosiaankin on hyvä kysymys, sillä päätös Japaniin lähtemisestä syntyi aika extempore. Useinhan Japaniin suuntaavat vaihtarit joko kuuntelevat japanilaista musiikkia, lukevat mangaa, katsovat animea tai jotain muuta tällaista kulttuuriin liittyvää harjoittavat. Mä en kuitenkaan tee mitään näistä, vaan päätin lähinnä sen perusteella, että tahdon oppia aivan uuden kielen, uuden kielen oppimisen lisäksi kriteerinä oli, että Euroopasta olisi päästävä pois. Japani sitten sattui molempiin näihin sopimaan ja näin ollen oikeasti ei enää muita vaihtoehtoja ollut. Kun kerran jotain päätetään, niin niin sen on sitten mentävä, haha.

Kaikesta epäröinnistä ja kauhistelusta huolimatta haluan ajan kuluvan nopeammin, haluan jo lähteä.

Haluan lentokentälle muiden vaihtareiden kanssa ja haluan panikoida viimeisen viikonlopun Suomessa.
Haluan sen tunteen, kun menee lentokentällä turvatarkastuksesta läpi ja tajuaa, että ei palaa tänne vuoteen.

Haluan kokea kaikkea uutta.

Panikoidessani tätä kaikkea alkuviikosta, Roosa vastasi erittäin hyvin ja osuvasti: "Kiia, me ollaan hulluja ! Kaikki vaihtarit on! Kuka ihmeen hullu lähtisi vuodeksi maahan, jossa ei tunne ketään eikä osaa kieltä melkein yhtään ? - Me nuoret, jotka halutaan valloittaa maailma, kun suomi ei vain yksinkertaisesti riitä. C:"
Allekirjoitan tuon, tosiaankin allekirjoitan. Enkä tosiaankaan usko, että olisin ainoa vaihtari (entinen, nykyinen tai tuleva), joka on samaa mieltä.

Aika, voisitko ihan oikeasti kulua nopeammin?