Hah, olen laiska bloggaaja enkä ole jaksanut edes lähtövalmennuksesta kirjoittaa. Syytän siitä kuitenkin sitä, ettei mitään kuvia koskaan ilmestynyt mihinkään. Le tear. Anyways, tässä kevyt videopostaus sitten kaikesta relevantista ja ehkä vähän vähemmänkin relevantista. Mumisen hirveästi erinäisiä 'umm', 'hmm', 'ömm' -juttuja, sorry for that. Jostain kumman syystä päätin myös puhua kokonaan englanniksi, ups.
...miksi näytän alkukuvassa noin edustavalta? Video loppuu ehkä vähän kesken, ei asiaa ehkä olisi niin paljoa ollut kuitenkaan. Sen verran voisi kuitenkin sanoa, että koulua on jäljellä enää viiden kokeen verran. Ihan hitsin pelottavaa. Kyllä, haluan lähteä, mutta kaikki tuntuu kovin paljon realistisemmalta kun tajuaa koulunkäynnin loppuvan aivan kohta. Pitäisi vielä käydä viemässä rehtorille vapaamuotoinen anomus oppilaspaikan säilyttämisestä — yritin viedä tänään, rehtori ei ollut paikalla. Huomenna sitten uusi yritys.
Lähtövalmennuksesta annettiin meille vapaaehtoinen kotitehtävä, eli mennä osoitteeseen 'futureme.org' ja lähettää itselleen kirje päivälle 1.9.2012. Sen hoidin tässä ehkä viikko takaperin, uskoisin sen olevan ihan kiva ylläri sitten vaihdon puolessa välissä kun sähköpostiin saapuu.
Valmennuksesta tuli myös mukaan aivan kauheat kasat paperia, muuttoilmoitus KELAan ym. ihanaa. Niillä ei kuitenkaan onneksi ole kiire, sillä en oikeastaan mitään papereita mihinkään saa ennen kuin perhetiedot ovat luokseni löytäneet. Niitä odotellessa.
Videolla oleva huppari on — kuten osa varmaan tietääkin — ihastuttava 'Global Player' -huppari, joka päällä meidän pitäisi matkustaa. Toimii se ainakin näin koeviikolla oikein hyvin kun ei todellakaan jaksa kouluun pukeutua erityisemmin. Katsotaan nyt sitten lentokoneessa.. rehellisesti sanottuna en pidä hupusta aivan kauheasti, tuntuu ikävältä kun nojailee selkänojaan. On näin ollen enemmän kuin todennäköistä, etten pidä hupparia muuten kuin lentokentällä.
"If you can't leave
This pathetic excuse for a town
That holds all your memories
A lifetime of crushes and your broken dreams
To be anywhere but here
But baby anywhere is away from me"
Nevershoutnever! - Bigcitydreams
Jotenkin käsittämätöntä ajatella, että alle kahden kuukauden päästä lähden pois. Se on sitten menoa, eikä takaisin tulla ennen kuin tammikuussa 2013. Kaikki muuttuu, vai muuttuuko kuitenkaan? Mene ja tiedä, mutta uskon kyllä asioiden saavan ainakin uutta perspektiiviä.
Läksiäisillekin on jo sovittu päivämäärä ja olen kutsunut muutamia ihmisiä. On enemmän kuin todennäköistä, että itken silloin kuin vesiputous. Sen jälkeen muutamalla keikalla ja sitten vielä lentokentällä. Emotional exchange student is very emotional. En käsitä sitä, kuinka nykyään itken jo erinäisistä 'vaihtarirunoista' ja sen sellaisista. Yleensä ehdin lukemaan ehkä muutamia ensimmäisiä rivejä, jonka jälkeen I'm already sobbing. Etenkin tämä saa kyyneleet silmiin ennen kuin olen toisen säkeistön puolessa välissä. Ai kuinka niin olen nykyään way too emotional? Naa'ay, that's just not possible.
Hämmentävää, todella hämmentävää.
