We've got it good whether you like this town or not, I know it's small.

Hah, olen laiska bloggaaja enkä ole jaksanut edes lähtövalmennuksesta kirjoittaa. Syytän siitä kuitenkin sitä, ettei mitään kuvia koskaan ilmestynyt mihinkään. Le tear. Anyways, tässä kevyt videopostaus sitten kaikesta relevantista ja ehkä vähän vähemmänkin relevantista. Mumisen hirveästi erinäisiä 'umm', 'hmm', 'ömm' -juttuja, sorry for that. Jostain kumman syystä päätin myös puhua kokonaan englanniksi, ups.

...miksi näytän alkukuvassa noin edustavalta? Video loppuu ehkä vähän kesken, ei asiaa ehkä olisi niin paljoa ollut kuitenkaan. Sen verran voisi kuitenkin sanoa, että koulua on jäljellä enää viiden kokeen verran. Ihan hitsin pelottavaa. Kyllä, haluan lähteä, mutta kaikki tuntuu kovin paljon realistisemmalta kun tajuaa koulunkäynnin loppuvan aivan kohta. Pitäisi vielä käydä viemässä rehtorille vapaamuotoinen anomus oppilaspaikan säilyttämisestä — yritin viedä tänään, rehtori ei ollut paikalla. Huomenna sitten uusi yritys.

Lähtövalmennuksesta annettiin meille vapaaehtoinen kotitehtävä, eli mennä osoitteeseen 'futureme.org' ja lähettää itselleen kirje päivälle 1.9.2012. Sen hoidin tässä ehkä viikko takaperin, uskoisin sen olevan ihan kiva ylläri sitten vaihdon puolessa välissä kun sähköpostiin saapuu.

Valmennuksesta tuli myös mukaan aivan kauheat kasat paperia, muuttoilmoitus KELAan ym. ihanaa. Niillä ei kuitenkaan onneksi ole kiire, sillä en oikeastaan mitään papereita mihinkään saa ennen kuin perhetiedot ovat luokseni löytäneet. Niitä odotellessa.

Videolla oleva huppari on — kuten osa varmaan tietääkin — ihastuttava 'Global Player' -huppari, joka päällä meidän pitäisi matkustaa. Toimii se ainakin näin koeviikolla oikein hyvin kun ei todellakaan jaksa kouluun pukeutua erityisemmin. Katsotaan nyt sitten lentokoneessa.. rehellisesti sanottuna en pidä hupusta aivan kauheasti, tuntuu ikävältä kun nojailee selkänojaan. On näin ollen enemmän kuin todennäköistä, etten pidä hupparia muuten kuin lentokentällä.

"If you can't leave

This pathetic excuse for a town

That holds all your memories

A lifetime of crushes and your broken dreams

To be anywhere but here

But baby anywhere is away from me"

Nevershoutnever! - Bigcitydreams

Jotenkin käsittämätöntä ajatella, että alle kahden kuukauden päästä lähden pois. Se on sitten menoa, eikä takaisin tulla ennen kuin tammikuussa 2013. Kaikki muuttuu, vai muuttuuko kuitenkaan? Mene ja tiedä, mutta uskon kyllä asioiden saavan ainakin uutta perspektiiviä.

Läksiäisillekin on jo sovittu päivämäärä ja olen kutsunut muutamia ihmisiä. On enemmän kuin todennäköistä, että itken silloin kuin vesiputous. Sen jälkeen muutamalla keikalla ja sitten vielä lentokentällä. Emotional exchange student is very emotional. En käsitä sitä, kuinka nykyään itken jo erinäisistä 'vaihtarirunoista' ja sen sellaisista. Yleensä ehdin lukemaan ehkä muutamia ensimmäisiä rivejä, jonka jälkeen I'm already sobbing. Etenkin tämä saa kyyneleet silmiin ennen kuin olen toisen säkeistön puolessa välissä. Ai kuinka niin olen nykyään way too emotional? Naa'ay, that's just not possible.

Hämmentävää, todella hämmentävää.

Don't say goodbye, just leave an open door.

Varoitus: sisältää paljon panikointia ja hiukan syvällistäkin(?) ajattelua! Anteeksi hetkittäin kauheasta suomesta, englanniksi opiskelu aiheuttaa hetkittäin aika.. mielenkiintoista suomea :--D

Aika kuluu, kuluu, kuluu ja kuluu. Pelottavaa, mutta toisaalta ihanaa huomata kuinka päivät vähenevät. Lähtö on aivan kohta. On myös hassua lukea, kuinka vaihtarit, joiden blogeja seurasi ennen heidän lähtöään ovat jo ihan kohta tulossa kotiin. Aika kuluu käsittämättömän nopeasti.

Oikeasti odotan lähtöä innolla, hetkittäin tajuaa kuitenkin jotenkin "syvällisemmin", mitä se lähtö oikeasti tarkoittaa. Olen siis aivan aikuisten oikeasti lähdössä täältä pois vuodeksi. Maahan, jonka kieltä en osaa. Maahan, jonka kulttuuri eroaa hurjasti tottumastani. Heitän kaiken tutun pois. Tähän jotkut voisivat sitten heittää universumimme ehkä kysytyimmän kysymyksen: "miksi?". Niin, miksi ihmiset tekevät uusia asioita, lähtevät pois mukavuusalueiltaan? Vastauksen näette alla:

Voisin selittää tähän ehkä jotain todella syvällistäkin, mutta jätän sen väliin koska en halua pitkästyttää teitä. On kuitenkin täysin faktaa, että jos ei koskaan tee asioitaan mukavuusalueensa ulkopuolelta, elämä jää melko tyhjäksi. Etenkin minä, todella haluan nähdä ja kokea kaikkea uutta. Vai voiko joku väittää, ettei se ole uuden kokemista kun lähtee vaihtoon? Matka ei kuitenkaan lopu siihen, se on vasta alkua. Todennäköisesti jokainen joka minut oikeassa elämässä tuntee, on kuullut suunnitelmistani vaihtovuoden jälkeen. Kyllä, minä todellakin lähden lukion jälkeen pois Suomesta ja jo loppulukion aikana haluan matkustaa mahdollisimman paljon. Esimerkkinä vaikka se, että lähden joulukuussa 2013 kolmeksi viikoksi USAhan itsekseni. Ainakin näin olisi tarkoitus tehdä ja koska tarkoitus on, se myös toteutuu.

Vaikka Japaniin lähtö pelottaa — hetkittäin enemmän ja hetkittäin vähemmän —, en enää kuitenkaan tavallaan malttaisi odottaa. Jos joku soittaisi, että kalenterit ovat väärässä. lähtö onkin jo kahden päivän päästä, pakkaisin laukkuni innostuneena. Tavallaan en malta odottaa enää hetkeäkään, mutta kuitenkin nämä jäljellä olevat 91 päivää tuntuvat ihan hyviltä. Ehdin vielä (toivottavasti) näkemään ihmisiä, joita haluankin. Toivottavasti tässä myös ehtisi ja etenkin _jaksaisi_ opiskella japania. Olisi niiiiiiin hurjan paljon helpompaa lähteä kun osaisi kieltä edes hiukan enemmänkin kuin Roosan opettaman käytännöllisen lausahduksen :--D Toisaalta, en jaksa tosiaankaan ottaa stressiä kielestä. Oppii jos oppii ja jos ei opi niin kyllä sitten Japanin päässä viimeistään (..tästä tulikin mieleen, että en ole vielä saanut japaninkoetta enkä oikeastaan edes taida haluta sitä takaisin..). Yksi juttu kuitenkin on ehdottomasti tehtävä ja vielä ennen lähtövalmennusta, sillä YFU tosiaan antoi meille tehtäväksi lukea jonkun Japanin kulttuuriin liittyvän kirjan. Minulta ei sitä edes vielä löydy, mutta vanhempiani olen informoinut, joten todennäköisesti jouluna jostain paketista paljastuu jotain. Viisaana päätin myös yhdistää tähän japanin kulttuurin opiskeluun sitten koulussa auttavan asian, eli kirja toivottavasti löytyy englanninkielisenä.

Mielialat lähtöön liittyen heittelevät jatkuvasti. Hetkessä olen lähdössä innoissani ja seuraavassa lähes itken kun suoraan sanottuna pelottaa. Hei, myönsin sen, minua oikeasti pelottaa lähtö aivan perhanasti. Eniten pelkään ehkä sitä, että perheen kanssa ei suju ja etten oppisi kieltä. Tavallaan myös hiukan hetkittäin harmittelen maavalintaani. Entä jos olisinkin menossa Brasiliaan tai Meksikoon? Japani tuntuu nykyään olevan kovin mainstream -maavalinta ja etenkin kun en tosiaankaan lue mitään mangaa tai näin. Kummallista, että oikeasti päätin lähteä sinne. Katselin tänään Miran kanjikirjaa ja en voinut todeta mitään muuta, kuin että kieli on oikeasti käsittämätön. Hei, mikä ihmeen järki joissain kanjeissa on olevinaan?? I can't seem to find any sense in them.

Tänään on tullut myös pohdittua sitä, kuinka kauhea ikävä oikeasti tulee joitain asioita. Tätä kirjoittaessa oikeasti meinaan itkeä, en uskonut koskaan ikävöiväni muutamia ihmisiä niin paljon kuin nyt uskon käyvän. Ihanaahan se on, tavallaan, mutta kuitenkin. En halua olla se vesiputousta imitoiva, samaan aikaan macarenaa tanssiva (syyttäkää Roosaa tästä teosta :D) olento Helsinki-Vantaalla neljän aikaan maanantai-iltapäivänä. Siltikin, olen lähes varma, että näin käy. Tosin, saatan myös vain hymyillä ja pomppia paikallani kuin hullu. Man vet aldrig :-D En malta odottaa lähtöä, mutta silti.. En uskalla lähteä ja haluan lähteä enemmän kuin mitään muuta.

On enemmän kuin todennäköistä, että saatte nähdä vielä monia panikointipostauksia ennen lähtöä. Tämä olkoon kuitenkin kunniallisesti numero yksi.

Varsinaisia vaihtoon liittyviä enemmän ehkä kiinnostavia asioita:
- Perhettä ei ole, tulee kun tulee ja sillä ei ole mitään kiirettä. Tosin, tuntuu kummalta, että olen lähdössä kolmen kuukauden päästä vuodeksi pois, enkä vieläkään tiedä missä sen vuoden vietän. Japani kun ei ole mikään aivan pieni maa kuitenkaan.
- YFUn etävalmennuskirje joulukuulta ei ole tullut, sitä erittäin suurella kiinnostuksella odotellessa.
- Lähtövalmennukseen on 3vko ja neljä päivää, aww yeah! En malta odottaa, että näkee Roosan livenä ja Jassukin on mahtavaa nähdä jälleen (TRIO UKUBANGELI KOKOONTUU~!♥). Toki odotan myös muiden vaihtareiden tapaamista (:

Stressaan panikoin itken nauran odotan ilolla ja kauhulla. Hui.

kuvat: we♥it

It's hard to take courage in a world full of people.

Heipsan!
Lauantaina tosiaan oli vaihtarimiitti ja itsellä hommat meni vähän pipariksi, koska tosiaan oli tarkoitus tavata Kampissa klo 14 ja herään 13:56.. No, Mira onneksi hoiti hienosti kaiken ja juoksin porukan kiinni joskus 14:40 aikoihin. Käytiin syömässä Itamae Sushissa, oli ihan jees ja siedettävän hintaista. Minä ja Mira puhuttiin aivan liikaa keskenämme mutta kun yhy olen hirveä puhumaan kokoajan ja mut saa keskeyttää jos on tilanne, jossa vain minä puhun kokoajan jajajaja niin. Jatkettiin Sushilta sitten Sähkötalon Robert's Coffeeseen ja toisten lähtiessä kuka minnekin jäin pitämään vielä seuraa Jassulle. Juteltiin vähän kaikesta hienosta ja näin edelleen, hauskaa oli. Kiitos kaikille miittiin osallistuneille, oli kiva, että AFS:n kautta lähteviäkin tuli nähtyä! (: YFUlaiset, tapaammekin sitten tässä olisko se about 1,5kk päästä?

Koin tarpeen päivittää tähän aikaan vuorokaudesta kun eksyin vilkaisemaan tuota ylhäällä olevaa tickeriä ja näin siinä tuon "3 months 3 weeks 6 days" lukeman ja meinasin lähes itkeä. En oikeastaan tiedä itsekään miksi ihmeessä näin, mutta niin vain meinasi käydä. Alkoi jotenkin yhtäkkiä jännittää aivan tajuttomasti enkä voi käsittää, että mä tosiaankin olen lähdössä ja siihen on alle puoli vuotta! Muistan kun vuosi sitten lähettelin hakemustani YFUn "Young Ambassadors" -kesästipendiohjelmaan (..jota en tietenkään saanut.. oh well, saattaa johtua siitä, että tosiaan olin vuosi sitten kesällä 1kk Kanadassa ja USAssakin olin silloin käynyt kerran aiemmin parin viikon ajan. Ehkä aivan ymmärrettävää, että stipendejä annettiin niille, jotka eivät välttämättä ole koskaan aiemmin käyneet USAssa.) enkä itse asiassa kauheasti edes mietinyt vaihtarijuttuja. Porukat olivat sanoneet, että en saa lähteä, joten en jaksanut jankuttaa. Kuitenkin, ennen vuoden loppua tuli tieto, että saan hakea ja heti hakuajan alettua laitoin hakemuksen menemään YFUlle ja AFSlle. Ihan outoa ajatella, kuinka siitä on jo kohta vuosi. Aika kuluu loppujenlopuksi melko nopeasti.

Olen oikeastaan tällä hetkellä erittäin tyytyväinen maavalinnastani, sillä jos en nyt aivan täysin todella väärin ole käsittänyt, Japanin ohjelman lähtö- ja paluuaikojen takia voin hakea UWC:n stipendiä (lyhyt briefaus mikä se oikein on: stipendi kahdeksi vuodeksi jonnekin kymmenestä UWC Collegesta johonkin päin maailmaa suorittamaan IB -tutkinto). Lukion ykkösen "jälkeen" lähtiessä ei yleensä voi enää hakea, sillä pitää opiskella ensimmäistä vuottaan lukiossa. Nyt kuitenkin kun palaan Japanista on vasta tammikuu ja palaan opiskelemaan ensimmäistä vuottani, joten käsittääkseni pystyisin hakemaan. Ikärajoissakin joustetaan sen verran, että jos joku on ollut _yhdeksännen luokan jälkeen_ vaihdossa, he voivat hakea. Periaatteessa kun rajoituksena on tosiaan se, että on opiskeltava ensimmäistä vuottaan suomalaisessa lukiossa ja hakuaika on vasta helmikuussa, ajattelisin voivani pystyä hakemaan. Pitänee kuitenkin vielä olla yhteydessä ja varmistaa ja ehkä myös mainita vanhemmille asiasta. Toki siihen liittyy omia huonojakin puolia, mutta voisin kyllä ihan hyvin hakea, eihän siinä mitään häviä ja stipendiä ei varmasti saa jos ei hae!

Tällä hetkellä en haluaisi enää odottaa lähtöä, HALUAN MUN JAPANIN NYT JA HETI! :D Ehkä kuitenkin ihan hyvä, että lähtöön on se aika mikä on. Saa vielä aikaa olla ihmisten kanssa täällä ja heittää luvattoman huonoa läppää, jonka kaikki tajuavat.

kuvat: we♥it