Milloin saa jo huutaa "apua!" ja pakata laukkua paniikissa?

Tosiaan, viime viikolla postilaatikkoon tulla tupsahti YFUlta toinen etävalmennuskirje, joka sisälsi erittäin mainion tiedon, nimittäin.. *tättärättätätääää* LENTOTIEDOT. Okei, kyseessä oli vain lähtöäaika ja tieto, että suoralla Finnairilla lähdetään, mutta silti. Oikeastaan nyt kun miettii, niin mitä muuta lennosta olisikaan voinut enää kertoa kun päivämäärä oli jo tiedossa? Istumapaikka? yeaaah, sure.

Hiukan itseäni häiritsee, että kyseessä on iltalento. Saan kyllä toki koneessa nukuttua jos väsyttää, mutta en kauheammin tykkää lennellä yöllä. Paljon mielummin herään aamulla p**** aikaisin ja olen kentällä viiden aikoihin. Ei, en todellakaan pidä heräämisestä, mutta jotenkin se sopii matkustamiseen. Tässä ei nyt kuitenkaan ole mitään vaihtoehtoja, enkä oikeasti valita. Tykkään vaan aamulennoista enemmän, paljon mielummin saavun kohteeseen illalla ja sitten menen lähes suoraan nukkumaan (..tosin, aikaeron takia yleensä tulee nukahdettua vasta joskus.. no.. myöhään.), kuin että saapuu aamulla ja joutuu sitten taistelemaan hereillä koko päivän. Morning flights just are more convenient. Etenkin, kun Mira tässä joskus kertoi, kuinka hän on Tokiossa taistellut matkatavaroidensa kanssa. Looking forward to that, eh. No, kyllä kaikesta selvitään, tavalla tai toisella.

Kirjeessä oli myös tietoa hieman arvosanavaatimuksista (saatan itkeä tai jotain? EI SAA OLLA SEISKOJA?? mitä tämä on??) ja ne saattavat aiheuttaa hankaluuksia ainakin joidenkin aineiden kohdalla. Kyllä, olen perfektionisti ja yritän saada mahdollisimman hyviä numeroita, MUTTA olen myöskin IB:llä, joka tarkoittaa paljon paljon paljon enemmän töitä kuin kansallisen puolen oppilailla on. Ok, tämän preDP -vuoden aikana hommia ei ole aivan täysin kauhean mahdottoman järkyttävää määrää, mutta ehdottomasti aivan tarpeeksi. Nautin toki siitä, kun katson huoneen seinällä olevaa viikonlopun to do -listaa, joka näyttää juuri tuolta ^. Voin sanoa, että aikaa ei ole mitenkään liikaa yhtään mihinkään. Aivan sama, vaikka käytänkin kalenteria ja pyrin organisoimaan asioita, en vain yksinkertaisesti onnistu löytämään tarpeeksi aikaa kaikelle. Tällä hetkellä valitettavasti joudun sivuuttamaan joitain tehtäviä ja niin p*skamaista kuin se onkin, kyseessä ovat japaninläksyt. Tiedän, pitäisi oikeasti harjoitella ja tehdä niitä, MUTTA mistä ihmeestä revin aikaa kirjoittaa viikossa 120 lausetta, joihin jokaiseen lisään aina yhden sanan? Lauseet on tehtävä tyylillä: みずみです。これはみずみです。みずみはあおいっぽいです。みずみはあおくてきれいです。jne. Ei pahoja varmaankaan joo, mutta ei vain ole aikaa. Ei ole, vaikka kuinka yritän, sillä koulu vie niin paljon, haluaisin ehkä joskus hiukan nukkuakin, enkä aivan oikeasti jaksa opiskella 24/7. Ehkä olen sitten huono oppilas kun en jaksa, mutta kai minullakin on oikeus levätä?

Japaninläksyistä onkin hyvä jatkaa ja ilmoittaa, että en muuten oikeasti osaa kieltä paljon pashaakaan. Hyvä tästä tulee ja näin, eh? No, kyllä mä olen oikeasti luottavainen sen suhteen, että opin kielen vaikken vielä juurikaan osaa. Onneksi on Suomessa 5vkoa lomaa ennen lähtöä, joka tulee tarkoittamaan oikeasti opiskelua. Jos tulen sinä aikana tänne selittämään, että en ole opiskellut yhtään niin tulkaa tökkimään keihäällä tai jollain! Mulla ei vaan juuri nyt ole aikaa, en osaa taikoa vuorokauteen lisää tunteja. Hiukan huolestuttaa miten aion päästä läpi kurssin loppukokeesta, joka on.. kahden viikon päästä. Samalle päivälle pitäisi myös kirjoittaa 6-10 sivun kirjoitelma jostain Japaniin liittyvästä.. aihe-ehdotuksia, anyone??

*kuva*

Viime postauksessa panikoin ja halusin lähtöä. Tunteet ovat yhä edelleen melko samanlaisia, mutta nyt odotan enemmän kuin pelkään. Tiedostan jääväni kaipaamaan joitain asioita Suomesta ja joitain todennäköisesti tulen kaipaamaan vaikken sitä vielä tiedostakaan. Tänne jää kuitenkin myös hurjasti asioita, joista olen enemmän kuin onnellinen päästessäni eroon.

Asioita ei voi paeta, mutta kaikkeen saa uudenlaista perspektiiviä lähtiessään pois täältä. Ihme kyllä en pelkää sitä, kuinka ihmiset eivät enää puhuisikaan minulle vuoden jälkeen samalla tavalla kuin nyt. Melko moni vaihtari kun tuntuu pelkäävän jäävänsä yksin palattuaan. Olen vain asennoitunut niin, että jos joku nyt lopettaa puhumisen vuoden aikana, se on heidän ongelmansa. Toki ymmärrän, kuinka ensitapaamiset vuoden poissaolon jälkeen voivat olla outoja ja kaikkea, elämähän ei täällä pysähdy, vaikka minä lähdenkin.

Mainitakseni jotain, jota tiedän kaipaavani: 

-Noora! ja muutamat ihmiset yleensäkin

-Luvattoman huonot vitsit. Onneksi on Mira, jonka kanssa voi heittää järkyttävän huonoa insideläppää ja kyllästyttää muut vaihtarit 10h lennolla (8 (noeivaan, ollaan me mukavia, mutta vitsit on vaan kovin inside.)

-Tavallaan myös koulu, meillä on loistava luokka ja tykkään etiksestä kouluna aivan hurjasti

-Vapaus. En voi toki tietää etukäteen mitä tapahtuu, mutta tuntuu siltä, että ei siellä Japanissa liikuta läheskään näin vapaasti ja oman pään mukaan tehdä asioita kuin nyt.

-Tunteiden näyttämisen luvallisuus, vaikka en niitä pahemmin näytäkään. Täällä kuitenkin voin olla omissa oloissani jos suututtaa tai sellaista, mutta siellä se ei välttämättä onnistu. Suuttumusta ei myöskään näytetä, mikä voi hetkittäin tuottaa ongelmia. Onneksi en todellakaan ole raivoavaa tyyppiä, vaan esimerkiksi perjantainakin vain nauroin kun suututti niin paljon.

..oho, ei niitä kovin paljoa tullutkaan. En kuitenkaan missään nimessä väitä, että kaipaisin vain ja ainoastaan yllämainittuja asioita. Eiköhän niitä tule enemmänkin, on vaan hankala miettiä ennen lähtöä mitä sitä oikeasti kaipaa lähdettyään. Voin toki syyttää listan lyhyydestä myös kellonaikaa (miksi ihmeessä olen yhä hereillä??). Todennäköisesti näitä ja monia muitakin vaihtariasioita tulee pohdittua ensi lauantaina 19.11 kun meillä on japanivaihtarimiitti Helsingissä. Kyseessä on ihan vain mun ja Miran hieno idea, joka päätettiin toteuttaa, eli nyt jos tänne eksyy joku ensi vuonna Japaniin lähtevä eikä ole miitistä kuullut: Olet erittäin erittäin erittäin tervetullut! Kellonaika ja tapaamispaikka menevät yv:llä vaihtarifoorumilla, mutta saattavat tulla tännekin.

Teitä lukijoita on jo 17kpl, jeee! Olisi kiva vastailla jos teillä on jotain kysyttävää, olen aika huono keksimään postausaiheita ja sen takia päivittely ennen lähtöä onkin ihanan epäsäännöllistä. Jossain vaiheessa kyllä tulen jälleen kirjoittelemaan jotain astetta syvällisempää, jos nyt osaan laittaa sanoiksi ajatuksiani :D

Siihen asti, 

enjoy your weekend while I'll drown into my schoolwork.