Mikä on työergonomia ja mistä sen voi ostaa?

Ｏｄｏｔａｎ　ｅｄｅｌｌｅｅｎ　ｉｎｎｏｌｌａ，　ｅｔｔａ　ｓａｉｓｉｎ　ｏｍａｎ　ｋｏｎｅｅｎ　ｔｏｉｍｉｍａａｎ．Ｅｈｋａ　ｊｏｓｋｕｓ，　ｅｈｋａ　ｅｉ．　Ｅｌａｍａ　ｏｎ　ｎｏｒｍａａｌｉａ　ｊａ　ｒｕｏｋａａ　ｏｎ　ｈｉｒｖｅａｓｔｉ　ｌｉｉｋａａ，　ｅｎ　ｏｉｋｅａｓｔｉ　ｐｙｓｔｙ　ｓｙｏｍａａｎ　ｙｈｔａ　ｐａｌｊｏｎ　ｋｕｉｎ　ｍｕｕｔ　ｔａａｌｌａ　ｓｙｏ．．　Ｎｉｍｉｍ，　ａｌｌｅ　ｐｕｏｌｅｔ　ｕｄｏｎ　－ｎｕｕｄｅｌｅｉｓｔａ　ｊａ　ｓａｔｕｉｎ　ｌｉｉｋａａ　ｋｏｓｋａ　ａｕ．

Ｔａｎａａｎ　ｏｌｉ　ｓｉｉｖｏｕｓｐａｉｖａ　ｊａ　ｊａｌｌｅｅｎ　ｋｅｒｒａｎ　ｈａｉｒｉｔｓｉ　ｓｅ，　ｅｔｔａ　ｏｌｅｎ　”ｐｉｔｋａ”．　Ｏｌｉ　ｍｅｉｎａａｎ　ｏｌｅｍａｔｏｎ　ｔｙｏｅｒｇｏｎｏｍｉａ　ｊａ　ｍｕｎ　ｉｈａｓｔｕｔｔａｖａ　ｓｅｌｋａｋｉｐｕ　ｐａｌａｓｉ，　ｍｅ　ｇｕｓｔａ．　Ｎｏｔ．Ｓｅｎ　ｊａｌｋｅｅｎ　ｏｎｎｉｓｔｕｉｎ　ｉｌｏｉｓｅｓｔｉ　ｐｏｔｋａｉｓｅｍａａｎ　ｊａｌｋａｎｉ　ｒｕｏｋａｐｏｙｔａａｎ　ｊａ．．．．　Ｔａｄａａ，　ｍｕｒｔｕｎｕｔ　ｖａｒｖａｓ　（＝　ｓａｍａ，　ｊｏｎｋａ　ｍｕｒｓｉｎ　ｔａｍｍｉｋｕｕｓｓａ．　Ｅｉ　ｈｉｔｓｉ，　ｋｕｉｎｋａ　ｔａｉｔａｖａ　ｏｉｋｅａｓｔｉ　ｏｌｅｎ　ｅｎ　ｅｈｋａ　ｋｅｓｔａ．．Ｔｙｋｋａａｎ　ｍｙｏｓ　ｓｉｉｔａ，　ｅｔｔａ　ｋａｖｅｌｅｎ　ｋｕｉｉｎ　ｖａｍｍａｉｎｅｎ　ｐｉｎｇｖｉｉｎｉ．　Ｅｉ　ｍｕｌｌａ　ｍｉｔａａｎ　ｐｉｎｇｖｉｉｎｅｉｔａ　ｖａｓｔａａｎ，　ｎｅ　ｏｎ　ｓｕｌｏｉｓｉａ　ｐｕｒｒｕｒ．

Ｈａｌｕａｉｓｉｎ　ｋｉｒｊｏｉｔｅｌｌａ　ｅｉｌｉｓｅｓｔａ，　ｍｕｔｔａ　ｓａｎｏｔｔａｋｏｏｎ　ｖａａｎ，　ｅｔｔａ　ｓｅ　ｔｕｎｎｅ　ｋｕｎ　ｍｙ　ｃｈｅｍｉｃａｌ　ｒｏｍａｎｃｅｎ　”ｌｉｖｅ　ａｎｄ　ｒａｒｅ”，　ｏｉｎｅｎ　ｋｕｍａｍｏｔｏ，　ｈｏｓｔｉｓａｎ　ｋａｎｓｓａ　ａｕｔｏｓｓａ　ｊａ　ｍｕｓｉｉｋｋｉ　ｓｏｉ　ｋｕｎｎｏｎ　ｖｏｌｙｙｍｉｌｌａ．　Ｊａ　ｈｏｓｔｉｓａ　ｓａｎｏｏ　ｍｕｓｉｉｋｉｎ　ｏｌｅｖａｎ　ｈｙｖａａ．　（ｊａ　ａｓｅｍａｎ　ｐａｒｋｋｉｐａｉｋａｌｌａ　ａｕｔｏ　ｒｅｋｉｓｔｅｒｉｎｕｍｅｒｏｌｌａ　６６６．Ｒｅｐｅｓｉｎ．）　Ｅｎ　ｖｏｉ　ｍｕｕｔａ　ｓａｎｏａ，　ｋｕｉｎ，　ｅｔｔａ　ｏｌｉ　ｏｉｋｅａｓｔｉ　ａｉｖａｎ　ｊａｒｊｅｔｔｏｍａｎ　ｉｈａｎａ　ｆｉｉｌｉｓ．　Ｔｅ，　ｊｏｔｋａ　ｔｕｎｎｅｔｔｅ　ｍｕｔ　ｔｉｅｄａｔｔｅ　ｋｙｌｌａ　ｍｃｒｎ　ｒｏｏｌｉｓｔａ　ｅｌａｍａｓｓａ　ｊｏｔｅｎ　ｊｅａ．Ｒａｋａｓｔａｎ　ｍｕｓｉｉｋｋｉａ．　Ｅｉ　ｔａｓｓａ　ｍｕｕｔａ．

Ｋａｖｉｎ　ｔａｎａａｎ　ａｉｖａｎ　ｙｋｓｉｎ　（ｅｋａ　ｋｅｒｔａ　ｋｕｎ　ｐａａｓｉｎ　ｙｋｓｉｎ　ｌｉｉｋｋｕｍａａｎ　ｍｉｓｓａａｎ！）　Ｓｕｐｅｒｍａｒｋｅｔｉｓｓａ　ｏｓｔａｍａｓｓａ　ｐｅｐｓｉａ　ｊａ　ｏｉｖｏｉ　ｋｕｎ　ｏｌｉ　ｈａｌｐａａ．　Ｏｉｋｅａｓｔｉ，　ｙｋｓｉ　１，５Ｌ　ｐｕｌｌｏ，　１５８￥．　Ｌｏｉｓｔａｖａａ．Ｓｉｔｔｅｎ　ｐａａｄｙｉｎ　ｖａａｎ　ｓｅｉｋｋａｉｌｅｍａａｎ　ｓｉｅｌｌａ　ｊａ　ｔｕｔｋｉｍａａｎ　ｅｒｉｌａｉｓｉａ　ｒｕｏｋｉａ．　

Ｊｏｈｔｏｐａａｔｏｋｓｅｔ：　

Ｍｅｒｏｎ　ｐａｎ　ｏｎ　ｔｙｙｌｉｉｎ　ｋａｎｓａｌｌｉｓｒｕｏｋａ，　ｏｋ　ｅｉ，　ｍｕｔｔａ　ｓｉｔａ　ｏｎ　ｐａｌｊｏｎ．

Ａｌｋｏｈｏｌｉ　ｏｎ　ｋａｌｌｉｓｔａ．　

Ｄａｎｏｎｅｎ　ｊｏｇｕｒｔｔｅｊａ　ｏｎ　ｖａｈａｎ．

Ｖｏｉｔ　ｏｓｔａａ　ｍｕｓｔｅｋａｌａｎ　ｌｏｎｋｅｒｏｉｔａ.

Ｔｏｆｕａ　ｏｎ　ｐａｌｊｏｎ.

Ｖｉｈｒｅａａ　ｔｅｅｔａ　ｏｎ　ｐａｌｊｏｎ．　

Ｍｕｒｏｊａ　ｖａｈａｎ．

Ｏｓｔａａｋｓｅｓｉ　ｓａｒｋｙｌａａｋｋｅｉｔａ，　ｐｉｔａｉｓｉ　ｏｓａｔａ　ｋａｎｊｅｊａ．

Ｖｏｉｓｉｎ　ｈｉｉｐｉａ　ｔａｓｔａ　ｎｕｋｋｕｍａａｎ，　ｔｏｓｉｎ，　ｅｎｓｉｎ　ｐｉｔａａ　ｊｕｏｄａ　ｉｈａｎａ　ｍｕｓｔａ　ｋａｈｖｉｎｉ．　Ｒａｋａｓｔａｎ　ｍｕｓｔａａ　ｋａｈｖｉａ　ｎｙｋｙａａｎ．　Ｅｈｋａ　ｔａｍａ　ａｉｎａｉｎｅｎ　ｐａｐｕｊｅｎ　ｓｙｏｎｔｉ　ｔｅｅｔｔａａ　ｓｅｎ？

Ｋｕｖｉａ　ｓａａｔｔｅ　ｙｈａ　ｏｄｏｔｔａａ．．　Ｅｈｋａ　ｊｏｎａｉｎ　ｋａｕｎｉｉｎａ　（ｔａｉ　ｍｉｋｓｅｉ　ｒｕｍａｎａｋｉｎ）　ｐａｉｖａｎａ　ｊｏｔａｉｎ　ｉｌｍｅｓｔｙｙ.

Ｓｔａｒｂｕｃｋｓ， ｓｈｏｐｐｉｎｇ ａｎｄ ｓｕｎ．

Insert here a rant about everything (moi olen vaihtari ymmartakaa mua) and then insert here some sunlight, matcha cookies, shopping and starbucks.

Eilen tuntui ensimmaista kertaa kaikkia sopoja kulttuurishokin oireita. Moi, se tunne kun et ymmarra mitaan etka puhu japania ja olet vaan hurjan awkward ja et kesta kun et osaa. Normaaliahan se vaan on, mutta hammentavaa silti. Onneksi mun perhe taalla on aivan ihana ja saa on ihana ja ruoka on hyvaa joten kaikki on hyvin sitten taas. On tama vaihtarin elama jannaa. Jannan aarella.

MUTTA SUOMALAISET YFUTOVERINI: "We are sexy and we know it................RYEEEEE!". Oh my, pitaa muistaa tuo ensi kerralla kun en taas kesta osaamattomuuttani.

Kavimme eilen myos lahella olevassa supermarketissa ja tuli maistettua kolmatta erilaista meron pania, ei, tuo ei ollut ihan makuuni.. MUTTA HEI, siina oli kumamonin kuva! (=taman kaupungin maskotti) Ostin myos rakkaan chichini, roosan, lempilimsaa: fanta grapea. Myos jotain macadamiapahkinajuttuja tuli ostettua, seka mystery gum: mega mystery 2 -purkkaa. haha.

Sokerimaaran ansiosta, ja myos lampiman auringon, arsytys katosi ja olin taas iloinen vaihtari. Illalla oli ihanaa istua pitkaan puhumassa hostien kanssa vahan kaikesta, kuten esimerkiksi venajan suomeen tekemista valloituksista. Syvallista, nee?

Tanaan samoja fiiliksia ja aamukoomassa tuli taas havettya osaamattomuuttani kielen suhteen,. Kuitenkin, eilen loppuun saatu kumonin 3A -paketti tuntui iloiselta ajatukselta edelleen ja jatkoin 2A:n tekemista, 50 pages out of 200 done. aww yisss! ........enaa 1350 sivua jaljella ja sitten on suoritettu YFUn vaatima vahimmaismaara. oh my.

Iltapaivalla oli aika suunnata kohti kaupunkia ja koulupuvun mittojen ottamista.

Kuvittelin, etta menisimme koululle, mutta suuntasimmekin yhteen tavarataloon (jonka nimea en muista. hups.) ja siella 8. kerrokseen. Siella oli paikka josta ilmeisesti monet (ellei kaikki?) Kumamoto-shin koulupuvut saa tilattua. Puku on aivan hitsin kallis, onneksi YFU maksaa.. Meinaan kesapuvun onepiece maksaa 15,000yen. Ja talvipuvun kaikki osat lahemmas 10,000yen. Halvimpia taisivat olla paidat, luokkaa 3,600yen. Hostmumin mukaan saatan todennakoisesti saada pitaa puvun vuoden jalkeen, silla se on mittojen mukaan tehty ja YFU maksaa sen. Tosiaankin toivon, etta sen saisi koska aaaaaa se on suloinen.

Mittojen ottamista seurasi stationerykaman tutkimista, tuli ostettua sopo pinkki kansio ja paperia, kirjepaperia ja muutama kyna. Jotenkin kummallisesti naihin onnistui menemaan 1,500yen. En ihan kasita.

Jos stationery oli kallista niin olisittepa nahneet paani sisaan kun huomasin koulukenkien ja -laukun hinnat! Laukkuun meni 7,745yen (maman, jos luet tata niin kaytin masteria, koska laukku oli kallis ja mulla ei ollut kuitenkaan niin paljoa kateista enka saanut nostettua kuin 10,000yen) ja HALPOIHIN kenkiin (joissa about 4cm korko, oh yeah) 5,452yen. En kesta kuinka kallista koulukamojen ostaminen on.. Jos sukissa olisin ostanut kivoja merkkisukkia, joissa on natti vapaudenpatsas ylareunassa, olisin saanut maksaa 1,500yen per pari. hehehehe. Paadyin kuitenkin ostamaan tarjouksesta 3pr = 1,050yen, noidenkin normaalihinta oli about 1,000yen per pari. Mita nama kalliit sukat oikeasti ovat hei?? Ja noitakin pitaa ostaa viela lisaa, koska liikuntatunnit ja kesapukuun omansa.. rahanmenoa ei ole helppoa estaa.

Tuli nahtya myos ensimmainen ryosto tms. Hostmum kertoi, etta eipa hankaan ole aikaisemmin mitaan tuollaista nahnyt, SofBankin -kauppaan juoksi yhtakkia kaksi poliisia, followed by at least six more. Sinne tuli KOLME poliisiautoa pillit ulvoen ja oh my. Kaikki shoppailijat toki komeasti keraantyivat katsomaan, etta mita oikein tapahtuu.

Muita tarkeita huomioita: taallakin on nurmikolle sammuneita ihmisia! ja olen jarjestaan ihmisia paata pidempi.

Tavaratalon ruokaosaston (APUA SE RUOAN MAARA! sita oli paljon ja se naytti nomnomilta ja siella oli white chocolate - matcha -bageleita ja white chocolate - strawberry -bageleita ja aivan uunituoretta leipaa ja jotain ihanannakoista mangojuttua ja oivoi. Palaan sinne viela kuvaamaan ja yritan saada niita sitten tanne, silla se paikka on todella siisti!) kautta Starbucksille (orange blossom frappuccino, le nomnom) ja takaisin kotiin. Taalla baybladeilla pelaamista veljen ja siskon kanssa, seka ruokaa ja nyt epatoivoista suomikannykan lataamista. ....adapteria ei tosiaan vielakaan ole.....

ai niin ps, taalla oli tanaan about 20 astetta lamminta. en tosiaankaan valita.

enka valita siitakaan, etta kahvia saa ihanan usein.

tai siita, etta mun huone on ihana.

tai siita, etta taa perhe on ihana.

tai oikeasti mistaan.

olen vain vaihtari,　ｙｍｍａｒｔａｋａａ　ｍｕａ．

Ｕｒｅｓｈｉｉ ｇａｉｊｉｎ ａｐｐｅａｒｓ！

Ｉｓａｎｔａｐｅｒｈｅｅｎ　ｋｏｎｅｅｌｌａ　ｅｄｅｌｌｅｅｎ，　ｅｉｌｉｎｅｎ　ａｄａｐｔｅｒｉｎｍｅｔｓａｓｔｙｓ　ｍｅｎｉ　ｍｏｎｋａａｎ．　Ｙｒｉｔｅｔａａｎ　ｋｕｉｔｅｎｋｉｎ　ｖｉｅｌａ　ｊａｔｋａａ　ｓｅｎ　ｍｅｔｓａｓｔｙｓｔａ，　ｓｉｌｌａ　ｅｉ　ｓｅ　ｎｙｔ　ｖｏｉ　ｏｌｌａ　ｏｉｋｅａｓｔｉ　ａｉｖａｎ　ｍｉｓｓｉｏｎ　ｉｍｐｏｓｓｉｂｌｅ．Ｅｌｅｃｔｒｉｃ　ｓｔｏｒｅ，　ｊｏｓｓａ　ｋａｙｔｉｉｎ，　ｏｌｉ　ｋｕｉｔｅｎｋｉｎ　ａｉｖａｎ　ｈｉｔｓｉｎ　ｓｕｕｒｉ　ｊａ　ｓｉｉｓｔｉ，　ｓｉｅｌｌａ　ｏｌｉ　ｋｉｒｊｏｊａ，　ｋｏｓｍｅｔｉｉｋｋａａ，　ｌｅｈｔｉａ　ｊａ　ｖａｉｋｋａ　ｍｉｔａ．　Ｋａｔｓｅｌｉｎ　ｍｙｏｓ　ｓｕｏｒｉｓｔｕｓｒａｕｔｏｊａ，　ｓｉｌｌａ　ｖｏｉｓｉｎ　ｉｈａｎ　ｈｙｖｉｎ　ｏｓｔａａ　ｔａａｌｔａ　ｊｏｎｋｕｎ　ｓｅｍｉｈａｌｖａｎ．　Ｎａｉｌｌａ　ｈｉｕｋｓｉｌｌａ　ｋｕｎ　ｅｉ　ｔｏｓｉａａｎｋａａｎ　ｉｌｍａｎ　ｓｕｏｒｉｓｔｕｓｒａｕｔａａ　ｋｏｕｌｕｕｎ　ｍｅｎｎａ．

Ｏｎｎｉｓｔｕｔｔｉｉｎ　ｋｕｉｔｅｎｋｉｎ　ｅｉｌｅｎ　ｌｏｙｔａｍａａｎ　ｍｕｌｌｅ　ｐｕｈｅｌｉｎ，　ｊａ　ｏｈ　ｄｅｅｒ　ｇａｗｄ　ｓｅ　ｏｎ　ｈｉｅｎｏ！！　ＳｏｆｔＢａｎｋｉｎ　ＬＵＭＩＸ　－ｐｕｈｅｌｉｎ　ｏｎ　ｋｙｓｅｅｓｓａ，　ｎｉｉｎ　ｐｉｎｋｋｉ　ｅｔｔｅｉ　ｔｏｓｉｋａａｎ，　１３，２ｍｐｘ　ｋａｍｅｒａ　ｊａ　ｖｏｉｎ　ｋａｔｓｏａ　ｔｅｌｅｖｉｓｉｏｔａ　ｉｌｍａｉｓｅｋｓｉ．　Ｃｏｏｌ，　ｎｅｅ？Ｐｕｈｅｌｉｍｅｓｓａ　ｏｎ　ｓｅ　ｈｕｏｎｏ　ｐｕｏｌｉ，　ｅｔｔｅｎ　ｏｉｋｅａｓｔｉ　ｏｓａａ　ｋａｙｔｔａａ　ｓｉｔａ　ｋｕｎｎｏｌｌａ，　ｅｈｋａ　ｔａｓｓａ　ｊｏｓｓａｉｎ　ｖａｌｉｓｓａ　ｖｉｅｌａ　ｏｐｐｉｉ．　Ｔｏｉｖｏｔｔａｖａｓｔｉ．

Ｓｕｓｈｉａｋｉｎ　ｔｕｌｉ　ｓｙｏｔｙａ，　ｌｉｕｋｕｈｉｈｎａｔｙｙｌｉｌｌａ　ｍｅｎｔｉｉｎ　ｊａ　ｓｕｓｈｉ　ｗａ　ｏｉｓｈｉｉ　ｄｅｓｕ．　Ｐａｒｅｍｐａａ　ｋｕｉｎ　ｍｉｋａａｎ，　ｍｉｔａ　ｏｌｅｎ　ａｉｅｍｍｉｎ　ｓｙｏｎｙｔ．　Ｗａｓａｂｉａ　ｏｌｉ　ｍｙｏｓ　ｔｏｔｕｔｔｕａ　ｅｎｅｍｍａｎ，　ｍｕｔｔａ　ｍｉｔａｓ　ｐｉｅｎｉｓｔａ．　Ｋｏｋｏ　ｐａｉｖａｌｌｉｓｅｎ　ｋｒｕｕｎａｓｉ　ｓｅ，　ｅｔｔａ　ｍｅｎｉｎ　ｍｉｎａｋｉｎ　ｊａ　ｍａｉｓｔｏｉｎ　ｎａｔｔｏａ！　Ｔｅｉｌｌｅ，　ｊｏｔｋａ　ｅｔｔｅ　ｔｉｅｄａ　ｍｉｓｔａ　ｏｎ　ｋｙｓｅ：　ｅｒｉｔｔａｉｎ　ｈａｍｍｅｎｔａｖａｎ　ｎａｋｏｉｓｔａ　ｊａ　ｈａｊｕｉｓｔａ　ｊｕｔｔｕａ，　ｍａｄａｔｅｔｔｙｊａ　（ｋａｓｉｔｔａａｋｓｅｎｉ）　ｓｏｉｊａｐａｐｕｊａ．　Ｓｕｕｔｕｎｔｕｍａ　ｏｕｔｏ，　ｕｌｋｏｎａｋｏ　ｏｕｔｏ，　ｈａｊｕ　ｏｕｔｏ，　ｍａｋｕ　ｏｕｔｏ．　Ｅｒｉｔｔａｉｎ　ｏｕｔｏ　ｓａｆｋａ　ｋｏｋｏｎａｉｓｕｕｄｅｓｓａａｎ．　Ｅｉ　ｋｙｌｌａ　ｏｌｅ　ｕｕｓｉ　ｌｅｍｐｉｒｕｏｋａｎｉ，　ｍｕｔｔａ　ｔｕｌｉｐａｈａｎ　ｍａｉｓｔｅｔｔｕａ．

Ｅｉｌｅｎ　ｋａｙｔｉｉｎ　ｍｙｏｓ　ｈｏｓｔｓｉｓｋｏｎ　ｋａｎｓｓａ　Ｋ．Ｓ．Ｏ：ｎ　”Ｐｒｉｍａｖｅｒａ”　－ｋｏｎｓｅｒｔｉｓｓａ．　Ｋｌａｓｓｉｎｅｎ　ｍｕｓｉｉｋｋｉ　ｅｉ　ｅｈｋａ　ｏｌｅ　ｍｉｎｕｌｌｅ　ｏｍｉｎｔａ　ｋｕｕｎｎｅｌｔａｖａａ，　ｍｕｔｔａ　ｋａｕｎｉｓｔａ　ｓｅ　ｓｉｌｔｉ　ｏｌｉ　ｅｉｋａ　ｓｉｅｌｌａ　ｏｌｅｍｉｎｅｎ　ｙｈｔａａｎ　ｍｉｔａａｎ　ｈａｉｔａｎｎｕｔ．Ｓｉｅｌｌａ　ｎａｋｙｉ　ｍｕｕｔａｍｉａ　ｅｒｉｌａｉｓｉａ　ｋｏｕｌｕｐｕｋｕｊａ，　ｅｎｋａ　ｅｈｋａ　ｋｅｓｔａ，　ｓｉｌｌａ　ｓａｉｌｏｒｉｐｕｖｕｔ　ｏｖａｔ　ｌｉｉａｎ　ｓｏｐｏｊａ　ｊａ　ｉｈａｎｉａ．　Ｅｉ　ｓｉｌｌａ，　ｏｍａ　ｐｕｋｕｎｉ　ｏｎ　ｉｈａｎａｍｐｉ　ｋｕｉｎ　ｙｋｓｉｋａａｎ　ｎａｈｄｙｉｓｔａ，　ｈａｈａ．　Ｋｏｎｓｅｒｔｉｎ　ｊａｌｋｅｅｎ　ｕｌｋｏｎａ　ｏｌｉ　ａｉｖａｎ　ｊａｒｊｅｔｔｏｍａｎ　ｋｙｌｍａ　（．．．ｅｌｉ　ｊｏｋｕ　ａｌｌｅ　１０　ａｓｔｅｔｔａ），　ｊｏｔｅｎ　ａｕｔｏｏｎ　ｐａａｓｙ　ｔｕｎｔｕｉ　ａｉｖａｎ　ｌｏｉｓｔａｖａｌｔａ　ｐｉｅｎｅｎ　ｏｄｏｔｕｋｓｅｎ　ｊａｌｋｅｅｎ．

Ｉｌｌａｌｌａ　ｋｏｔｏｎａ　ｋａｈｖｉａ　ｊａ　ｍａｔｃｈａ　ｋａａｒｅｔｏｒｔｔｕａ，　ｉｈａｎ　ｊｅｅｓ，　ｍｕｔｔａ　ｈａｍｍｅｎｔａｖａａ　ｋｕｎ　ｓｉｉｈｅｎｋｉｎ　ｏｌｉ　ｔｕｎｇｅｔｔｕ　ｐａｐｕｊａ．　Ａｉｋａｉｓｅｍｍｉｎ　ｐａｐｕｊａ　ｌｏｙｔｙｉ　ａａｍｉａｉｓｐｏｙｄａｓｔａ　ｌｅｉｖａｎ　ｓｉｓａｌｔａ　ｍａｋｅａｎａ　ｔａｈｎａｎａ．

Ｔａｎａａｎ　ｋａｙｔｉｉｎ　ｃｉｔｙ　ｈａｌｌｉｌｌａ　ｖｉｅｍａｓｓａ　ｐａｒｉ　ｋｕｖａａ　ｊａ　ｔａｙｔｔａｍａｓｓａ　ｐａｐｅｒｉ　”ａｌｉｅｎ　ｒｅｇｉｓｔｒａｔｉｏｎ　ｃａｒｄ”ｉａ　ｖａｒｔｅｎ．　Ｓｅｎ　ｊａｌｋｅｅｎ　ｋａｖｅｌｉｍｍｅ　ｐｉｅｎｅｎ　ｍａｔｋａａ　ｙｈｄｅｎ　ｓｈｏｐｐａｉｌｕｋａｄｕｎ　ｌａｐｉ，　ｓｉｎｎｅ　ｋｕｕｌｅｍｍａ　ｔｕｌｅｎ　ｓｉｔｔｅｎ　ｋｏｕｌｕｋａｖｅｒｅｉｄｅｎｉ　ｋａｎｓｓａ　：Ｄ　Ｍｉｋａｓ　ｓｉｉｎａ，　ｎａｙｔｔｉ　ａｉｋａ　ｋｉｖａｌｔａ　ｊａ　ａａａａａａ　ｅｎ　ｋｅｓｔａ　ｏｄｏｔｔａａ，　ｅｔｔａ　ｐａａｓｅｅ　ｏｉｋｅａｓｔｉ　ｋａｕｐｐｏｉｈｉｎ　ｐｙｏｒｉｍａａｎ．

Ｔａｓｓａ　ｌａｈｉａｉｋｏｉｎａ　ｐｉｔａｉｓｉ　ｋａｙｄａ　ｋｏｕｌｕｌｌａ　ｏｔｔａｍａｓｓａ　ｍｉｔａｔ　ｐｕｋｕａ　ｖａｒｔｅｎ，　ｍｕｔｔａ　ＡＲ：ｎ　ｐｉｔａｉｓｉ　ｓｏｉｔｔａａ　ｓｉｉｔａ，　ｊｏｔｅｎ　ｐｉｔａａ　ｖａｉｎ　ｏｄｏｔｔａａ．　Ｓｉｉｎａ　ｍｅｎｅｅ　ｋｕｕｌｅｍｍａ　ｌａｈｅｍｍａｓ　ｋａｋｓｉ　ｖｉｉｋｋｏａ，　ｅｔｔａ　ｐｕｖｕｎ　ｓａａ　ｍｉｔｔｏｊｅｎ　ｏｔｔａｍｉｓｅｎ　ｊａｌｋｅｅｎ．　Ｏｌｉｓｉ　ｉｈａｎ　ｋｉｖａ，　ｅｔｔａ　ｋａｙｔａｉｓｉｉｎ　ｋｏｕｌｕｌｌａ　ｍａｈｄｏｌｌｉｓｉｍｍａｎ　ｐｉａｎ．．

Ｈａｌｕａｉｓｉｎ　ｌａｉｔｔａａ　ｋｕｖａｎ　ｊｏｓ　ｔｏｉｓｅｎｋｉｎ，　ｍｕｔｔａ　ｋｕｎ　ｋｙｓｅｅｓｓａ　ｅｉ　ｏｌｅ　ｏｍａ　ｋｏｎｅ　ｎｉｉｎ　ｅｎ　ｏｉｋｅｉｎ　ｖｏｉ．　Ｐｙｒｉｎ　ｋｕｉｔｅｎｋｉｎ　ＡＳＡＰ　ｓａａｍａａｎ　ｋｕｖｉａ　ｔａｎｎｅ　ｊｏｔｅｎｋｉｎ，　ｅｈｋａ　ｎｉｉｔａ　ｏｌｉｓｉ　ｍｕｋａｖａｍｐｉ　ｋａｔｓｅｌｌａ　ｋｕｉｎ　ｐｅｌｋｋａａ　ｔｅｋｓｔｉａ，　ｎｅｅ？

Ｕｎｔｉｌ　ｎｅｘｔ　ｔｉｍｅ，
ｕｒｅｓｈｉｉ　ｇａｉｊｉｎ．

（ｇａｉｊｉｎｌａｐｐａ　ｓａｉ　ａｌｋｕｎｓａ　ｖａｌｍｅｎｎｕｓｌｅｉｒｉｌｌａ　ｍｕｏｄｏｓｓａ：　ａ　ｗｉｌｄ　ｇａｉｊｉｎ　ａｐｐｅａｒｓ！　ｌａｐｐａ　ｅｌａａ　ｊａ　ｐｏｔｋｉｉ　ｙｈａ，　ｎｙｔ　ｅｎ　ｖａｉｎ　ｏｌｅ　ｗｉｌｄ　ｇａｉｊｉｎ，　ａｉｎｏａｓｔａａｎ　ｕｒｅｓｈｉｉ　：Ｄ　ｅｈｋａ　ｓｅ　ｖｉｌｌｉｙｓ　ｔａｐａｈｔｕｕ　ｔａａｓ　ｓｉｔｔｅｎ　ｋｕｎ　ｍｅｎｅｅ　ｋｏｕｌｕｕｎ　ｊａ　ｏｎ　ａｉｎｏａ　ｌａｎｓｉｍａａｌａｉｎｅｎ　ｓｉｅｌｌａ？）

Jos et tieda mita tehda niin hymyile, nyokkaile ja sano "hai".

Kirjoittelisin orientaatiosta, mutta paivakirja on ylakerrassa ja oma koneeni ei toistaiseksi toimi. Kuvia sielta (=paljon ruokaaaa) voin laitella joskus myohemmin. Hieno viikko oli ja lopussa meinasi kyynel jos toinenkin tulla.

Eilen oli lento Hanedalta tanne Kumamotoon ja kentalla perhe, area rep ja muutama muu vastassa. Kavimme juomassa kahvit, sain lisaa kumonvihkoja ja muutaman kayntikortin. Sen jalkeen veli baseballharjoituksiin ja kaupan kautta kotiin. Taalla sain kuulla, etta mulla on oma huone. Ihan kivaa, sijaitsee ylakerrassa, tatamilattia on ja futonilla nukun. Talo on erittain japanilainen, eli kaikkialla on aivan jarjettoman kylma.. Kuitenkin, yolla tuli after all jopa kuuma kun nukuin villasukissa, legginseissa, t-paidassa ja viltin seka superpaksun peiton alla. Sain nukuttua ihanan pitkaan (9pm-9am), luksusta!!

Matkalaukku, joka piti lahettaa valmennuksesta tanne saapui vasta tanaaamuna, joten tuliaiset sai toimitettua vasta nyt. Kaikesta kuitenkin tykattiin, yay.
Kayvin eisttaytymassa muutamalle naapurille ja yli puolet ajasta en tajunnut mista puhuttiin, mutta hymyilin ja nyokkailin, haha. Sain myos kumamon (=prefektuurin maskotti, i guess??) -pinssin ja suklaata yhdelta naapurilta.

Havettaa kun japanintaitoni on niin olematon, sanon muutamia sanoja japania sinne tanne ja valilla kysyn jotain, mutta muuten puhun englantia.... Onneksi mulle kuitenkin puhutaan nyt aika paljon japania, joten ehka tama tasta. Ymmarran enemman kuin puhun, hups. Pitaisi paasta yli siita pelosta, etta tekee kielessa virheita.

Tanaan lahdetaan metsastamaan adapteria, koska omani unohdin totta kai kotiin. Saatamme myos kayda etsimassa kannykkaa jos on aikaa ja illalla mennaan syomaan sushia, omnom. Viikon aikana on tullut syotya hurjasti uusia ruokia, monet meiningilla "en tieda mita syon, mutta oishii desu!". Ainakin sen on oppinut, etta kaikki on kauhean makeaa. Ja jos ei tieda mita jokin on, mutta se on pinkkia, on ruoka varmasti hyvaa! Tosin saantoon on poikkeuksia.. joku soija ichigomiiru ei kauhean maukasta ollut. Eika ichigomiiru muutenkaan.
Kaikkialla on ichigoa ja momoa, seka aroeta, jannaa. Monen ruoan kanssa on melko jannan aarella, mutta kehuttu meron pan ON hyvaa. nomnom. Roosa aka chichi osti sita yoyogi parkissa ollessamme ja nyt tanaan sain sita sitten aamiaisella kun eilen kaupassa hihkaisin iloisena "おお、メロンパン”．

Ｔｕｎｔｕｕ，　ｅｔｔａ　ｔａｍａ　ｐｏｓｔａｕｓ　ｏｎ　ｋａｕｈｅａｎ　ｓｅｋａｖａ　ｊａ　ｅｈｋａ　ｓｉｓａｌｌｏｔｏｎｋｉｎ，　ｍｕｔｔａ　ｓｅｌｖｉｔｋａａ　ｓｉｉｔａ．　Ｏｋｅｉ？
Ｅｌｏｓｓａ　ｏｌｌａａｎ　ｊａ　ｐｏｓｔａｉｌｅｎ　ｊａｒｋｅｖａｍｍｉｎ　ｊｏｓｋｕｓ　ｊｏｓ　ｓａｔｕｎ　ｓａａｍａａｎ　ｋｏｎｅｅｎｉ　ｔｏｉｍｉｍａａｎ．　Ｋｏｍｍｅｎｔｏｉｋａａ　jos ｈａｌｕａｔｔｅ　ｊｏｓｔａｉｎ　ｔｉｅｔａａ　ｅｎｅｍｍａｎ，　ｔａｉ　ｉｈａｎ　ｍｕｕｔｅｎｋｉｎ　ｓａａ　ｋｏｍｍｅｎｔｏｉｄａ．

How are you gonna know what an adventure is, if you never undertook one?

Ajattelin päivitellä pikaisesti kun ei tässä muutakaan tekemistä ole (shh, pakkaamisesta ei puhuta nyt, ei tähän aikaan vuorokaudesta pakata, bloggaaminen on asia erikseen). Käväisin hakemassa COE:n YFUlta keskiviikkoaamuna, jonka jälkeen suuntasin Japanin suurlähetystöön noutamaan viisumia. Lähes tuntihan siellä meni, mutta nyt on kaunis viisumi passissa. Lähetystössä sain kuulla, että heinäkuusta eteenpäin voimassa on jokin asetus, joka mahdollistaa sen jälkeen viisumin hankkiville multiple entryt, meillä on on vain single entry visa. Eli toisin sanoen, jos lähden vuoden aikana käymään Japanin ulkopuolella, on minun ennen sitä oltava yhteydessä johonkin officeen (too lazy to check what it was), jotta sitten pääsen vielä maahan takaisin, eikä minua lähetetä Suomeen. Onnea siis rotaryvaihtareille ja muille, jotka syksyllä lähtevät! Tulee helpommaksi teidän matkustelu vuoden aikana (jos sitä siis saa/aikoo toteuttaa). Yksi mikä hämmästytti lähetystössä, oli se, että YFUlta tosiaan tuli jonkinlainen kirje, joka ainakin Jassun oli pitänyt lähetystöön jättää. Kuitenkin, minulle virkailija ilmoitti ettei mitään YFUn lappusia tarvitse..? Oh okay then. Hämmensi hiukan, miten muut vaihtarit, onko teiltä otettu lähetystössä jonkinnäköistä 'varmistuskirjettä'? vai miksi tuota nyt kutsuisi.. Sellainen, missä järjestö selittää mitä olette menossa tekemään Japaniin ja että olette maksaneet kaiken + mitä maksut sisältävät ja niin.

COEssa Tuntui hassulta nähdä kouluni nimi kirjoitettua kanjeilla, voi luoja, eihän sitä voi ymmärtää..?

FB'ssä olen yrittänyt etsiä kouluni nimeä kanjeilla, jotenkin sen urkin koulun twitternimestä (oi kyllä, luitte oikein, koulullani on oma twitter :D) ja silmämääräisesti tarkastelemalla COEsta olettaisin, että kyseessä olisi 熊本学園大学付属高等学校. Mene ja tiedä, saa toki ilmoittaa, josko olen oikein katsonut tuon tai jotain. Jos ei aiemmin niin kaipa se sitten Japanissa selviää, kuinka nimi kanjeilla tulee, haha.

Viisumin lisäksi kävin Forexilla vaihtamassa rahaa, hassua kun virkailija antoi 5000¥ seteleitä ja 500¥ kolikon. Yeah, euroissahan noiden arvo on ~suunnilleen~ 50€ ja 5€, eli kaksi nollaa (/mitä-tahansa-lukua) poistamalla näkee paljonko euroissa tulee käytettyä.

Toki reippaana (pliis, lukekaa sanojen välistä OD of sarcasm?) aloin kirjoittelemaan listaa pakattavista tavaroista ja selailin yfupapereita kuntoon. Olen kasannut hyväksymisestä asti alla näkyvään pinkkiin kansioon vaihtaripapereita, mutta se ei kyllä Japaniin päin ole lähdössä. Sieltä kun löytyy lähinnä vain maksusitoumus, vaihtariesite, lääkärintodistuksista tietoa, hyväksymiskirje ym. Kotiin jää myös englanninkielisten lomakkeiden täyttöohjeet, wonder why? ;D

Japanin päähän kuitenkin lähtee tuollainen punainen YFU -pahvikansio pitäen sisällään mm. seuraavaa:

Pakkaaminen pitäisi oikeasti aloittaa, mutta jotenkin tuntuu vain turhalta. Hitsi vieköön, mitä sitten vaikka pakkaisikin vasta sunnuntai-iltana? Ok, kai voisin huomenna tehdä koepakkauksen ja katsoa kuinka painavaksi laukku tulee, jos sen saisi johonkin ~15kg niin olisin melkoisen tyytyväinen. Huomiselle on ohjelmasa myös viimehetken ostosten tekemistä, kuten hammasharja ja hammastahnaa :--D Miten niin olen kuullut juttua, että sieltä päin ei kunnollisia näitä saisi? Anyways, vaikka saisikin, on ihan kiva ottaa uudet mukaan.

Sitten jossain vaiheessa kun kaikki on valmiina, pakkausta vaille, pitäisi ruumatavarat mahduttaa allanäkyvään pinkkiin komistukseen. Samsonite Aeris 82cm on kyseessä ja pakko sanoa, että jos matkalaukkua rakastan niin tuota kyllä. Neljä pyörää on aivan must have ja pinkki väri erottuu hyvin hihnalta punaisten, mustien, tummanvihreiden ja tummansinisten joukosta (Maisa on sitten aivan hiljaa siitä, että minulla on jonkinlainen addiktio pinkkiin.. nimim. pinkki graafinen laskin, pinkki viivotin, pinkkejä post-it'ejä, pinkki.. no, vähän kaikki :--D). Laukku ostettiin keväällä 2010 Stockan hullareilta ja on siitä asti palvellut erittäin hyvin. Gaah, tuntuu, että kirjoitan tässä jotain mainospuhetta.. Näin ei kuitenkaan ole, yksinkertaisesti vaan tykkään laukustani kovin paljon, haha.

Käsittämätöntä, että Suomessa on jäljellä enää KAKSI KOKONAISTA PÄIVÄÄ. Voi hyvä luoja, mihin tämä aika oikeasti on kulunut? KAKSI. PÄIVÄÄ. Kolmannen aamuna kampaajalle ja iltapäivällä auton keula kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. 17:20 Finnairin suora lento kohti Naritaa rullaa kiitoradalle ja se on menoa sitten. Voin vaan kuvitella miltä vaihtarijoukkiomme näyttää kentällä, itse ainakin olen jo Jassulle ja Roosalle luvannut, että istun jossain nurkassa itkemässä kuin vesiputous.. Ai miten niin olen emotional exchange student? En kanssa tiedä, hah.

Edessä on KOLMEN OMASSA SÄNGYSSÄ NUKUTUN YÖN JÄLKEEN:
Elämäni paras vuosi? Ei sitä koskaan tiedä.
Suuri seikkailu? Todellakin.

ps, tosiaan, en muista olenko maininnut, mutta isäntäperheelläni ei ole sänkyjä. Oletan, että futon kutsuu? Tuleepahan koettua jotain todella uutta.


edit on Sat, 17th of March// I saw from my feedjit that I've had a couple of visitors from somewhere else than Finland so I just thought that I could write a brief translation. This post is (as you may realize from the pictures above) about getting my visa, exchanging money and packing. Nope, I haven't packed yet even though I'm leaving in two days and it's really starting to stress me out, however, I somehow cannot be bothered to pack. whoops. I'll try to pack today as it'd be a good idea to test-pack everything a bit earlier than the night before, haha. Despite that I haven't packed, I have already written a list about stuff I need to pack and now as I'm writing this I have bought the last few things (like, toothpaste and a toothbrush and such). Now all I need to do is to pack everything but that truly is easier said than done.


Not sure whether it's necessary for me to translate these posts or not, so if you're a reader who doesn't understand Finnish, please comment and let me know! (:

Valehtelisin jos väittäisin ettei mikään mua pelota.

Lähtöön on 8 päivää. 

192h. 

11 520min. 

1 152 000s.

Mihin nämä lomaviikot ovat kadonneet?

En tiedä oikeasti, lähtöön liittyvät tunteet menevät niin järjetöntä vuoristorataa. Hetkessä saatan olla valmis huutamaan koko maailmalle, kuinka "tänä yönä vihdoinkin sä pääset pois tästä paskamaasta, täällä miehet tappaa toisiaan ja sit sanotaan et olishan se hienoo jos näin ei ois", mutta minuutin päästä voisin maata lattialla itkemässä. Pelottaa ehkä enemmän kuin mikään koskaan ikinä milloinkaan on pelottanut.

Läksiäisiäni vietettiin päälle viikko sitten lauantaina 02032012, suuri kiitos kaikille, jotka pääsivät paikalle, olette ihania! Ilta sujui hyvässä seurassa televisiota katsellen, nauraen, syöden, keskustellen ja ...jumppapallolla pomppien. Jälkimmäinen tosin vain Even osalta :---D Sain myös aivan ihania läksiäislahjoja, kummitädiltä kangaskassi, marimekon heijastin ja musta rannekoru. Inkalta 'iBag' -kangaskassi ja aivan törkeän siisti kortti. Suuri kiitos näistäkin!

ありがとうございます Katja (:

ありがとうございます　インカ。

Tuli sanottua myös hyvästit eräille aivan mahtaville tutuillemme brunssin merkeissä 04032012, hyvää ruokaa ja seuraa, mitä sitä muuta tarvitsee onnistuneeseen iltaan? Heiltä sain kohdemaahan sopivia snackseja (:

ありがとうございます　Anssi ja Dina。

Viime torstaina tuli käytyä koululla sanomassa hyvästit kaikille, tuntui kovin hämmentävältä sanoa "take care, try to survive and see ya in a year!". Ei sitä oikeasti käsitä, että aivan kohta on lähdössä vuodeksi pois.

Tuntuu etten oikeasti tällä hetkellä osaa kirjoittaa, johtunee kellonajasta, sillä jos olisi yö niin todellakin kykenisin kirjoittamaan vaikka kuinka paljon. Joitain päiviä sitten (kun lähtöön oli 12vrk) päädyin yöllä twiittaamaan about miljoona asiaa, joita kaipaan vuoden aikana. Tiivistetysti:

Kiia (キイア)

i'm gonna miss... i don't know, 

so many little things that mean nothing when you have them 

but when you don't they feel huge.

Kiia (キイア)

however, i'm gonna experience so many things and 

see so many new places 

that it will be worth the pain.

Huolimatta siitä, että oikeasti pelkään melko paljon, haluan lähteä. Tahdon kokea Japanini. Olisi vaan ihan kiva saada viisumi, COE (=certificate of eligibility) ei ole vielä tullut ja se nyt sattuu olemaan erittäin tarpeellinen viisumia hankkiessa.. Arvostaisin jos se pikkuhiljaa saapuisi, mutta eipä tässä muu auta kuin odottaa ja panikoida. Matkalaukun voisi kellarista noutaa ja alkaa pakkaamaan, kummallista kun pitää yrittää pakata koko elämä tavallaan muutamaan laukkuun ja lennättää ne tuhansien kilometrien päähän. Kolmeen laukkuun pitäisi mahduttaa kaikki tarpeellinen, vaikka oikeastaan.. ainoa mitä oikeasti tarvitsee on lompakko, jonka sisällä on passi. Kaiken muun saa ostettua paikan päältä/lentokentältä.

Eilen tuli osteltua viimeiset tuliaiset äidin kanssa ja tänään vähän lajiteltiin niitä, kuvia en viitsi julkaista aivan just in case perheeni eksyisi tänne lukemaan. Kuitenkin, tässä vähän esimakua mihin liittyvää sieltä paljastuu:

Kerran ostimme 46 pakettia muumipurkkaa kouluun vietäväksi.. :D
Se tunne kun nämä maksoivat 18,40€, haha.

Perjantaina oli Rise Againstin keikka Circuksessa, mutta Maisa saapui jo torstaiaamuna mukanaan 'onnellisuuspurkki', joka lähtee mukanani Japaniin. Hei, kuka muka ei haluaisi piNkillä glitterillä koristeltua onnellisuuspurkkia??

ありがとうございます　マイサ。

"Goodbyes are not forever. Goodbyes are not the end. 

They simply mean I'll miss you until we meet again."

“Distance never seperates two hearts that really care, 

for our memories span the miles and in seconds we are there. 

But whenever I start feeling sad because I miss you 

I remind myself how lucky I am to have someone so special to miss.”

xo,

キイア