Kirjoittelisin orientaatiosta, mutta paivakirja on ylakerrassa ja oma koneeni ei toistaiseksi toimi. Kuvia sielta (=paljon ruokaaaa) voin laitella joskus myohemmin. Hieno viikko oli ja lopussa meinasi kyynel jos toinenkin tulla.
Eilen oli lento Hanedalta tanne Kumamotoon ja kentalla perhe, area rep ja muutama muu vastassa. Kavimme juomassa kahvit, sain lisaa kumonvihkoja ja muutaman kayntikortin. Sen jalkeen veli baseballharjoituksiin ja kaupan kautta kotiin. Taalla sain kuulla, etta mulla on oma huone. Ihan kivaa, sijaitsee ylakerrassa, tatamilattia on ja futonilla nukun. Talo on erittain japanilainen, eli kaikkialla on aivan jarjettoman kylma.. Kuitenkin, yolla tuli after all jopa kuuma kun nukuin villasukissa, legginseissa, t-paidassa ja viltin seka superpaksun peiton alla. Sain nukuttua ihanan pitkaan (9pm-9am), luksusta!!
Matkalaukku, joka piti lahettaa valmennuksesta tanne saapui vasta tanaaamuna, joten tuliaiset sai toimitettua vasta nyt. Kaikesta kuitenkin tykattiin, yay.
Kayvin eisttaytymassa muutamalle naapurille ja yli puolet ajasta en tajunnut mista puhuttiin, mutta hymyilin ja nyokkailin, haha. Sain myos kumamon (=prefektuurin maskotti, i guess??) -pinssin ja suklaata yhdelta naapurilta.
Havettaa kun japanintaitoni on niin olematon, sanon muutamia sanoja japania sinne tanne ja valilla kysyn jotain, mutta muuten puhun englantia.... Onneksi mulle kuitenkin puhutaan nyt aika paljon japania, joten ehka tama tasta. Ymmarran enemman kuin puhun, hups. Pitaisi paasta yli siita pelosta, etta tekee kielessa virheita.
Tanaan lahdetaan metsastamaan adapteria, koska omani unohdin totta kai kotiin. Saatamme myos kayda etsimassa kannykkaa jos on aikaa ja illalla mennaan syomaan sushia, omnom. Viikon aikana on tullut syotya hurjasti uusia ruokia, monet meiningilla "en tieda mita syon, mutta oishii desu!". Ainakin sen on oppinut, etta kaikki on kauhean makeaa. Ja jos ei tieda mita jokin on, mutta se on pinkkia, on ruoka varmasti hyvaa! Tosin saantoon on poikkeuksia.. joku soija ichigomiiru ei kauhean maukasta ollut. Eika ichigomiiru muutenkaan.
Kaikkialla on ichigoa ja momoa, seka aroeta, jannaa. Monen ruoan kanssa on melko jannan aarella, mutta kehuttu meron pan ON hyvaa. nomnom. Roosa aka chichi osti sita yoyogi parkissa ollessamme ja nyt tanaan sain sita sitten aamiaisella kun eilen kaupassa hihkaisin iloisena "おお、メロンパン”．
Ｔｕｎｔｕｕ， ｅｔｔａ ｔａｍａ ｐｏｓｔａｕｓ ｏｎ ｋａｕｈｅａｎ ｓｅｋａｖａ ｊａ ｅｈｋａ ｓｉｓａｌｌｏｔｏｎｋｉｎ， ｍｕｔｔａ ｓｅｌｖｉｔｋａａ ｓｉｉｔａ． Ｏｋｅｉ？
Ｅｌｏｓｓａ ｏｌｌａａｎ ｊａ ｐｏｓｔａｉｌｅｎ ｊａｒｋｅｖａｍｍｉｎ ｊｏｓｋｕｓ ｊｏｓ ｓａｔｕｎ ｓａａｍａａｎ ｋｏｎｅｅｎｉ ｔｏｉｍｉｍａａｎ． Ｋｏｍｍｅｎｔｏｉｋａａ jos ｈａｌｕａｔｔｅ ｊｏｓｔａｉｎ ｔｉｅｔａａ ｅｎｅｍｍａｎ， ｔａｉ ｉｈａｎ ｍｕｕｔｅｎｋｉｎ ｓａａ ｋｏｍｍｅｎｔｏｉｄａ．
4 kommenttia:
kiva postaus!voisitko keroo siitä lähtöpäivästä ku olitte lentökentällä muitten vaihtarietten kanssa ja miltä tuntu ku saavuitte japaniin ekaa kertaa:)
puhuuko japanilaiset ollenkaan englantia?
ｉｉｄａ， ｊｏｏ， ｖｏｉｎ ｋｅｒｔｏａ ｔｏｋｉ， ｍｕｔｔａ ｏｄｏｔｔａｉｓｉｎ ｍｉｅｌｅｌｌａｎｉ ａｂｏｕｔ ｖｉｉｋｏｎ ｖｉｅｌａ ｊｏｓ ｓａｔｔｕｉｓｉｎ ｓａａｍａａｎ ｏｍａｎ ｋｏｎｅｅｎ ｔｏｉｍｉｍａａｎ． Ｏｌｉｓｉ ｍｅｉｎａａｎ ａｉｋａ ｈｉｔｓｉｎ ｐａｌｊｏｎ ｈｅｌｐｏｍｐａａ， ｈａｈａ．
Ａｎｏ， ｊｏｏ，ｋｙｌｌａ ｔａａｌｌａ ｅｎｇｌａｎｔｉａ ｐｕｈｕｔａａｎ， ｍｕｔｔａ ｅｉ ｔｏｄｅｌｌａｋａａｎ ｋａｉｋｋｉａｌｌａ， ｅｉｋａ ｖｏｉ ｏｌｅｔｔａａ ｓｉｌｌａ ｏｉｋｅａｓｔｉ ｐａｒｊａａｖａｎｓａ．
頑張って! （＝がんばって）
kieli oli alussa mulle kans aivan sairaan hankalaa mutta trust me, kylla se siita! ma en ekana paivana varmaan sanonu muuta kun はい tai ありがとう etta..... mutta talla hetkella en edes muista koska oisin viimeks japanilaiselle sanonu yhtaan mitaan englanniks. =) vahan aikaa se vie, mutta kaikkeen tottuu. :D ja hei, luin etta sait sun kannykkas, mun meiliosote on ninafinrando@softbank.ne.jp
niin pista joskus viestia! =)
Lähetä kommentti