Valehtelisin jos väittäisin ettei mikään mua pelota.

Lähtöön on 8 päivää. 

192h. 

11 520min. 

1 152 000s.

Mihin nämä lomaviikot ovat kadonneet?

En tiedä oikeasti, lähtöön liittyvät tunteet menevät niin järjetöntä vuoristorataa. Hetkessä saatan olla valmis huutamaan koko maailmalle, kuinka "tänä yönä vihdoinkin sä pääset pois tästä paskamaasta, täällä miehet tappaa toisiaan ja sit sanotaan et olishan se hienoo jos näin ei ois", mutta minuutin päästä voisin maata lattialla itkemässä. Pelottaa ehkä enemmän kuin mikään koskaan ikinä milloinkaan on pelottanut.

Läksiäisiäni vietettiin päälle viikko sitten lauantaina 02032012, suuri kiitos kaikille, jotka pääsivät paikalle, olette ihania! Ilta sujui hyvässä seurassa televisiota katsellen, nauraen, syöden, keskustellen ja ...jumppapallolla pomppien. Jälkimmäinen tosin vain Even osalta :---D Sain myös aivan ihania läksiäislahjoja, kummitädiltä kangaskassi, marimekon heijastin ja musta rannekoru. Inkalta 'iBag' -kangaskassi ja aivan törkeän siisti kortti. Suuri kiitos näistäkin!

ありがとうございます Katja (:

ありがとうございます　インカ。

Tuli sanottua myös hyvästit eräille aivan mahtaville tutuillemme brunssin merkeissä 04032012, hyvää ruokaa ja seuraa, mitä sitä muuta tarvitsee onnistuneeseen iltaan? Heiltä sain kohdemaahan sopivia snackseja (:

ありがとうございます　Anssi ja Dina。

Viime torstaina tuli käytyä koululla sanomassa hyvästit kaikille, tuntui kovin hämmentävältä sanoa "take care, try to survive and see ya in a year!". Ei sitä oikeasti käsitä, että aivan kohta on lähdössä vuodeksi pois.

Tuntuu etten oikeasti tällä hetkellä osaa kirjoittaa, johtunee kellonajasta, sillä jos olisi yö niin todellakin kykenisin kirjoittamaan vaikka kuinka paljon. Joitain päiviä sitten (kun lähtöön oli 12vrk) päädyin yöllä twiittaamaan about miljoona asiaa, joita kaipaan vuoden aikana. Tiivistetysti:

Kiia (キイア)

i'm gonna miss... i don't know, 

so many little things that mean nothing when you have them 

but when you don't they feel huge.

Kiia (キイア)

however, i'm gonna experience so many things and 

see so many new places 

that it will be worth the pain.

Huolimatta siitä, että oikeasti pelkään melko paljon, haluan lähteä. Tahdon kokea Japanini. Olisi vaan ihan kiva saada viisumi, COE (=certificate of eligibility) ei ole vielä tullut ja se nyt sattuu olemaan erittäin tarpeellinen viisumia hankkiessa.. Arvostaisin jos se pikkuhiljaa saapuisi, mutta eipä tässä muu auta kuin odottaa ja panikoida. Matkalaukun voisi kellarista noutaa ja alkaa pakkaamaan, kummallista kun pitää yrittää pakata koko elämä tavallaan muutamaan laukkuun ja lennättää ne tuhansien kilometrien päähän. Kolmeen laukkuun pitäisi mahduttaa kaikki tarpeellinen, vaikka oikeastaan.. ainoa mitä oikeasti tarvitsee on lompakko, jonka sisällä on passi. Kaiken muun saa ostettua paikan päältä/lentokentältä.

Eilen tuli osteltua viimeiset tuliaiset äidin kanssa ja tänään vähän lajiteltiin niitä, kuvia en viitsi julkaista aivan just in case perheeni eksyisi tänne lukemaan. Kuitenkin, tässä vähän esimakua mihin liittyvää sieltä paljastuu:

Kerran ostimme 46 pakettia muumipurkkaa kouluun vietäväksi.. :D
Se tunne kun nämä maksoivat 18,40€, haha.

Perjantaina oli Rise Againstin keikka Circuksessa, mutta Maisa saapui jo torstaiaamuna mukanaan 'onnellisuuspurkki', joka lähtee mukanani Japaniin. Hei, kuka muka ei haluaisi piNkillä glitterillä koristeltua onnellisuuspurkkia??

ありがとうございます　マイサ。

"Goodbyes are not forever. Goodbyes are not the end. 

They simply mean I'll miss you until we meet again."

“Distance never seperates two hearts that really care, 

for our memories span the miles and in seconds we are there. 

But whenever I start feeling sad because I miss you 

I remind myself how lucky I am to have someone so special to miss.”

xo,

キイア