Otsikon keksiminen on liian vaikeaa.

Ajattelin vaan ilmoitella nyt tähän väliin, että kuvia ym. on kyllä tulossa JOSSAIN välissä. Kuitenkin, tällä hetkellä olen kunnossa etten pysty postailemaan kun en vain jaksa. Ravaan sairaalassa ja MRI kuvatkin on otettu selkäkipujen takia. On myös puhuttu muutama sana lääkärin kanssa josko lähtisin käymään Tokiossa tapaamassa häntä, mutta se nyt on vain muutama sana, jotka vaihdettiin. Vakuutusyhtiön kanssa pitää puhua ja näin. Kuitenkin, ensi viikolla pitäisi päästä näkemään toista lääkäriä, joka saisi sanoa mielipiteensä noista MRI -kuvista. Tämänhetkistä diagnoosia kun oikein en sulata.. Katsellaan, katsellaan.

Nukuin viime yönä varmaan 14h, mitä nyt aamulla heräsin 7am ottamaan lääkkeen, ja yhä väsyttää (kello täällä 5:26pm). Mukavaa on myös se, että vaikka syön aika vahvoja lääkkeitä niin nykyinen annostus ei auta. Ehkä hetkellisesti joo, mutta kipu iskee aika reippaana hyvin pian uudelleen. Kykenen tällä hetkellä olemaan joten kuten ilman kipua maatessa, tosin tämäkin sattuu.
Koulussa käyn ja yritän olla, mutta kivun ja mielettömän lääkkeistä aiheutuvan väsymyksen takia on pikkuisen hankalaa. ....eilenkin nukahdin tunnilla ja herään kun opettaja tulee kysymään olenko kunnossa ja johtuuko väsymys lääkkeistä.... Eilen olin myös klubissa ekaa kertaa (cooking). Oli ihan mielettömän kivaa, tehtiin mocheja ja kuvia otin jonkin verran, eli niitäkin tulossa sitten kun saan energiaa laittaa koneelle ja näin.

Tällä hetkellä siis elämä täällä on... no, ei niin helppoa kuin voisi olla. Muutin myös viime maanantaina pois tuon perheen luota, asun aluevalvojalla vielä ensi viikon, mutta tulevaisuudesta ei ole mitään tietoa. Muutto tapahtui siis ihan omasta pyynnöstäni vaihtaa perhettä, kemiat eivät vaan aina toimi.

Postailen kun jaksan ja mulla on oikeasti ehkä voimiakin tehdä jotain. Todennäköistä on, että laitan taas videoita kun en jaksa kirjoittaa.

Laitetaan nyt loppuun kuitenkin yksi biisi, jota on tullut kuunneltua~

Mikä on työergonomia ja mistä sen voi ostaa?

Ｏｄｏｔａｎ　ｅｄｅｌｌｅｅｎ　ｉｎｎｏｌｌａ，　ｅｔｔａ　ｓａｉｓｉｎ　ｏｍａｎ　ｋｏｎｅｅｎ　ｔｏｉｍｉｍａａｎ．Ｅｈｋａ　ｊｏｓｋｕｓ，　ｅｈｋａ　ｅｉ．　Ｅｌａｍａ　ｏｎ　ｎｏｒｍａａｌｉａ　ｊａ　ｒｕｏｋａａ　ｏｎ　ｈｉｒｖｅａｓｔｉ　ｌｉｉｋａａ，　ｅｎ　ｏｉｋｅａｓｔｉ　ｐｙｓｔｙ　ｓｙｏｍａａｎ　ｙｈｔａ　ｐａｌｊｏｎ　ｋｕｉｎ　ｍｕｕｔ　ｔａａｌｌａ　ｓｙｏ．．　Ｎｉｍｉｍ，　ａｌｌｅ　ｐｕｏｌｅｔ　ｕｄｏｎ　－ｎｕｕｄｅｌｅｉｓｔａ　ｊａ　ｓａｔｕｉｎ　ｌｉｉｋａａ　ｋｏｓｋａ　ａｕ．

Ｔａｎａａｎ　ｏｌｉ　ｓｉｉｖｏｕｓｐａｉｖａ　ｊａ　ｊａｌｌｅｅｎ　ｋｅｒｒａｎ　ｈａｉｒｉｔｓｉ　ｓｅ，　ｅｔｔａ　ｏｌｅｎ　”ｐｉｔｋａ”．　Ｏｌｉ　ｍｅｉｎａａｎ　ｏｌｅｍａｔｏｎ　ｔｙｏｅｒｇｏｎｏｍｉａ　ｊａ　ｍｕｎ　ｉｈａｓｔｕｔｔａｖａ　ｓｅｌｋａｋｉｐｕ　ｐａｌａｓｉ，　ｍｅ　ｇｕｓｔａ．　Ｎｏｔ．Ｓｅｎ　ｊａｌｋｅｅｎ　ｏｎｎｉｓｔｕｉｎ　ｉｌｏｉｓｅｓｔｉ　ｐｏｔｋａｉｓｅｍａａｎ　ｊａｌｋａｎｉ　ｒｕｏｋａｐｏｙｔａａｎ　ｊａ．．．．　Ｔａｄａａ，　ｍｕｒｔｕｎｕｔ　ｖａｒｖａｓ　（＝　ｓａｍａ，　ｊｏｎｋａ　ｍｕｒｓｉｎ　ｔａｍｍｉｋｕｕｓｓａ．　Ｅｉ　ｈｉｔｓｉ，　ｋｕｉｎｋａ　ｔａｉｔａｖａ　ｏｉｋｅａｓｔｉ　ｏｌｅｎ　ｅｎ　ｅｈｋａ　ｋｅｓｔａ．．Ｔｙｋｋａａｎ　ｍｙｏｓ　ｓｉｉｔａ，　ｅｔｔａ　ｋａｖｅｌｅｎ　ｋｕｉｉｎ　ｖａｍｍａｉｎｅｎ　ｐｉｎｇｖｉｉｎｉ．　Ｅｉ　ｍｕｌｌａ　ｍｉｔａａｎ　ｐｉｎｇｖｉｉｎｅｉｔａ　ｖａｓｔａａｎ，　ｎｅ　ｏｎ　ｓｕｌｏｉｓｉａ　ｐｕｒｒｕｒ．

Ｈａｌｕａｉｓｉｎ　ｋｉｒｊｏｉｔｅｌｌａ　ｅｉｌｉｓｅｓｔａ，　ｍｕｔｔａ　ｓａｎｏｔｔａｋｏｏｎ　ｖａａｎ，　ｅｔｔａ　ｓｅ　ｔｕｎｎｅ　ｋｕｎ　ｍｙ　ｃｈｅｍｉｃａｌ　ｒｏｍａｎｃｅｎ　”ｌｉｖｅ　ａｎｄ　ｒａｒｅ”，　ｏｉｎｅｎ　ｋｕｍａｍｏｔｏ，　ｈｏｓｔｉｓａｎ　ｋａｎｓｓａ　ａｕｔｏｓｓａ　ｊａ　ｍｕｓｉｉｋｋｉ　ｓｏｉ　ｋｕｎｎｏｎ　ｖｏｌｙｙｍｉｌｌａ．　Ｊａ　ｈｏｓｔｉｓａ　ｓａｎｏｏ　ｍｕｓｉｉｋｉｎ　ｏｌｅｖａｎ　ｈｙｖａａ．　（ｊａ　ａｓｅｍａｎ　ｐａｒｋｋｉｐａｉｋａｌｌａ　ａｕｔｏ　ｒｅｋｉｓｔｅｒｉｎｕｍｅｒｏｌｌａ　６６６．Ｒｅｐｅｓｉｎ．）　Ｅｎ　ｖｏｉ　ｍｕｕｔａ　ｓａｎｏａ，　ｋｕｉｎ，　ｅｔｔａ　ｏｌｉ　ｏｉｋｅａｓｔｉ　ａｉｖａｎ　ｊａｒｊｅｔｔｏｍａｎ　ｉｈａｎａ　ｆｉｉｌｉｓ．　Ｔｅ，　ｊｏｔｋａ　ｔｕｎｎｅｔｔｅ　ｍｕｔ　ｔｉｅｄａｔｔｅ　ｋｙｌｌａ　ｍｃｒｎ　ｒｏｏｌｉｓｔａ　ｅｌａｍａｓｓａ　ｊｏｔｅｎ　ｊｅａ．Ｒａｋａｓｔａｎ　ｍｕｓｉｉｋｋｉａ．　Ｅｉ　ｔａｓｓａ　ｍｕｕｔａ．

Ｋａｖｉｎ　ｔａｎａａｎ　ａｉｖａｎ　ｙｋｓｉｎ　（ｅｋａ　ｋｅｒｔａ　ｋｕｎ　ｐａａｓｉｎ　ｙｋｓｉｎ　ｌｉｉｋｋｕｍａａｎ　ｍｉｓｓａａｎ！）　Ｓｕｐｅｒｍａｒｋｅｔｉｓｓａ　ｏｓｔａｍａｓｓａ　ｐｅｐｓｉａ　ｊａ　ｏｉｖｏｉ　ｋｕｎ　ｏｌｉ　ｈａｌｐａａ．　Ｏｉｋｅａｓｔｉ，　ｙｋｓｉ　１，５Ｌ　ｐｕｌｌｏ，　１５８￥．　Ｌｏｉｓｔａｖａａ．Ｓｉｔｔｅｎ　ｐａａｄｙｉｎ　ｖａａｎ　ｓｅｉｋｋａｉｌｅｍａａｎ　ｓｉｅｌｌａ　ｊａ　ｔｕｔｋｉｍａａｎ　ｅｒｉｌａｉｓｉａ　ｒｕｏｋｉａ．　

Ｊｏｈｔｏｐａａｔｏｋｓｅｔ：　

Ｍｅｒｏｎ　ｐａｎ　ｏｎ　ｔｙｙｌｉｉｎ　ｋａｎｓａｌｌｉｓｒｕｏｋａ，　ｏｋ　ｅｉ，　ｍｕｔｔａ　ｓｉｔａ　ｏｎ　ｐａｌｊｏｎ．

Ａｌｋｏｈｏｌｉ　ｏｎ　ｋａｌｌｉｓｔａ．　

Ｄａｎｏｎｅｎ　ｊｏｇｕｒｔｔｅｊａ　ｏｎ　ｖａｈａｎ．

Ｖｏｉｔ　ｏｓｔａａ　ｍｕｓｔｅｋａｌａｎ　ｌｏｎｋｅｒｏｉｔａ.

Ｔｏｆｕａ　ｏｎ　ｐａｌｊｏｎ.

Ｖｉｈｒｅａａ　ｔｅｅｔａ　ｏｎ　ｐａｌｊｏｎ．　

Ｍｕｒｏｊａ　ｖａｈａｎ．

Ｏｓｔａａｋｓｅｓｉ　ｓａｒｋｙｌａａｋｋｅｉｔａ，　ｐｉｔａｉｓｉ　ｏｓａｔａ　ｋａｎｊｅｊａ．

Ｖｏｉｓｉｎ　ｈｉｉｐｉａ　ｔａｓｔａ　ｎｕｋｋｕｍａａｎ，　ｔｏｓｉｎ，　ｅｎｓｉｎ　ｐｉｔａａ　ｊｕｏｄａ　ｉｈａｎａ　ｍｕｓｔａ　ｋａｈｖｉｎｉ．　Ｒａｋａｓｔａｎ　ｍｕｓｔａａ　ｋａｈｖｉａ　ｎｙｋｙａａｎ．　Ｅｈｋａ　ｔａｍａ　ａｉｎａｉｎｅｎ　ｐａｐｕｊｅｎ　ｓｙｏｎｔｉ　ｔｅｅｔｔａａ　ｓｅｎ？

Ｋｕｖｉａ　ｓａａｔｔｅ　ｙｈａ　ｏｄｏｔｔａａ．．　Ｅｈｋａ　ｊｏｎａｉｎ　ｋａｕｎｉｉｎａ　（ｔａｉ　ｍｉｋｓｅｉ　ｒｕｍａｎａｋｉｎ）　ｐａｉｖａｎａ　ｊｏｔａｉｎ　ｉｌｍｅｓｔｙｙ.