I know every rock and tree and creature has a life, has a spirit, has a name.

Lupasin vielä kirjoittaa ja tarkoitus oli tehdä se aikaisemmin. Koulut alkoivat ja olin lähes tulossa kertomaan iloisia uutisia liittyen ulkomaille lähtöön. Kuitenkin, asiat menivät hieman toisin kuin uskoin ja nyt olenkin valmistumassa samassa aikataulussa vanhan luokkani kanssa. Ihan kiva, mutta.... no, totta kai tulee aina välillä mietittyä minkälaista olisi jos kaikki olisi mennyt toisin.

Tähän oli jopa ihan järkevä syy miksi palasin tänne tänään. Eilen satuin löytämään aluevalvojani blogin, jossa oli kuvia minustakin. Pakko sanoa, että oli melko mielenkiintoista nähdä oma naamansa siellä. Etenkin kun oli kuva, jossa kaikkien muiden paitsi minun kasvot on blurrattu. Päädyin myös kuuntelemaan Ayumi Hamasakia ja yhtäkkiä vaihtaritunteiden tulva oli valmis.

Suomeenpaluusta on jo yli 6kk, mutta ei se tarkoita yhtään mitään. En väitä miettiväni päivittäin Japania, kuitenkin vähintäänkin viikoittain. Aina välillä tulee pieniä asioita, jotka tuovat mieleen jotain sieltä. Etenkin eilen tuli pohdittua sitä, minkä helvetin takia juuri minulle piti käydä näin. Ihan oikeasti, let's face it, ei kukaan lähde vaihtoon ja pohdi edes teoreettisella tasolla, että näin voisi käydä. Kuka ihan oikeasti miettii edes pikkuisen, kuinka selkä saattaa hajota kesken vaihtovuoden? Veikkaisin ettei kukaan. Eihän sille mitään voi jos niin käy, mutta kyllä se ihan oikeasti harmittaa todella paljon. Etenkin kun selän takia puolet ajasta oli lähinnä kauheaa ja ensimmäinen puolisko meni kulttuurishokin kanssa painimiseen. Olisin halunnut vuodesta irti niin paljon enemmän, kyllä toki sielläkin tuli pohdittua kuinka paljon parempi vaihtari pitäisi olla. Kuitenkin, minulle ainakin tuntui todella vaikealta siinä vaiheessa kun kaikki ketuttaa aivan järjettömästi (tai itkettää), olla hymyilevä. Yritin, mutta eihän se ollut samanlaista kuin niinä hetkinä kun kaikki oli aivan täysin だいじょうぶ。Eihän sekään ollut heille tarpeeksi, mutta yritin silti parhaani ja eikö se ole tärkeintä? Kaikesta huolimatta, en kadu mitään. Katuisin enemmän jos en olisi lähtenyt enkä oikeasti halua edes miettiä sellaista. Oli tärkeää lähteä ja nähdä kaikki se mitä ehti.

"I turned away 

I choose the path that I believe in 

I stand today 

Above the shady nights behind me 

I fear nothing 

But the fact that I'm afraid of everything 

I knew my name 

Would only be for lonely riding 

[...]

It makes me cry 

But I want to know it till last line 

I fear nothing 

But the fact that I'm afraid of everything 

Destiny – blow it away 

I'm made for lonely riding"

Rehellisesti sanottuna on aivan järjetön ikävä Japaniin, huolimatta siitä, että aikani siellä ei todellakaan ollut helppoa. Toisaalta, eihän elämän kuulu olla helppoa. Välillä vaan tulee mietittyä täytyykö sen ihan oikeasti olla NOIN hankalaa... Ehkä. Ainakin opin arvostamaan Suomea enemmän, vaikka nyt en enää jaksa odottaa lukion päättymistä ja yliopistoon pääsyä. Haluaisin palata Japaniin mahdollisimman pian ja oikeastaan melkein jopa Kumamotoon. Huolimatta kaikesta mikä meni pieleen, pieni osa minua jäi sinne. Tiedän, kuulostaa todella kliseiseltä ja naurettavalta, mutta niin käy toisinaan. Minun Japanini ei ole Tokio vaan Kumamoto ja kaikki sen kadut, joita pitkin tuli käveltyä useaan kertaan. Siitäkin jäi niin paljon näkemättä, mutta eihän mikään tulevaisuudessa estä palaamasta. Tunnen itseni tavallaan etuoikeutetuksi kun olin siellä. Vähemmän vaihtareita sijoitetaan etelään, joten sijoitukseni oli erittäin erilainen.
Japanilaista ruokaakin on aivan kauhea ikävä, meron pan, kalpis soda mango, fanta grape, pizzasipsit, kinoko no yama and so on and so forth~ onneksi Aino ja Jassu tuovat ruokaa mukanaan tammikuussa<3

Tavallaan Japanista on vielä kerrottavaa vaikka kuinka paljon, ei vaan ole oikeaa hetkeä tai paikkaa sanoa mitään.

have some fun and make some friends before the morning comes.

Edelliseen postaukseen tuli kommentteja ja ajattelin nyt sitten tehdä ihan oman postauksen vastauksille. Ehkä myös siksi, että tietäisitte minun vastanneen.

Epina: kyllä, vuosi keskeytyi selkäongelmieni takia.
Anoyymi 1: mm, päätös oli suureksi osaksi myös vakuutusyhtiön lääkärin tekemä. Japanissa kun eivät osanneet oikein hoitaa..
Anonyymi 2: en nyt helpotuksesta tiedä... totta kai sinänsä, mutta tuntui (ja tuntuu yhä hetkittäin) todella pahalta kun pitäisi olla japanissa ja nyt onkin täällä.
Anonyymi 3: näin tällä kertaa. aina ei mene kuin strömsössä.
Pesukarhu: Ei tunnu mitenkään typerältä, itsekin varmaan kyselisin jos jollain olisi ollut tällainen tilanne. Selkä on paremmassa kunnossa ja olen jopa onnistunut puolittamaan lääkitykseni (ja kykenen elämään tällä annostuksella :DD). Kyllä tämä tästä, päivä kerrallaan (:

On ihanaa nähdä, että teitä lukijoita on 57kpl. Tähän blogiin tulee vielä yksi päivitys, mutta valitettavasti sen jälkeen loppuu, sillä enhän enää ole Japanissa. Blogia en kuitenkaan poista, muistot säilyvät aina. Seuraavassa postauksessa kerron vähän mitä nyt sitten tapahtuu, sillä vielä en ole 100% varma itsekään.

Kaikki tulevat ja nykyiset vaihtarit: hurjasti tsemppiä!!

“Nothing that’s worthwhile is ever easy. Remember that.” — Nicholas Sparks

Oltiin viime viikolla Roverway 2012 -partioleirillä Millan kanssa pitämässä YFU -workshoppia (:

se on psykosomaattista, pää ei tunne pelkoa, mutta jalat tutisevat.

Jos keltaisen viivan päällä lukee "Yoensuu" niin missä sitä ollaan?

Olen kuullut, tosi on, vakuutusyhtiön korvaavan vahingon.

"Kun olin pieni niinkuin sieni 

Päätin maailmalle vie nyt tieni 

Tahdoin nähdä maan luvatun, saduissa kuvatun 

Osasinhan pukea, kakata 

Enää täytyisi eväät pakata 

Äiti repun mulle täytti 

Isä ilmansuunnat näytti 

Maailmassa on polkuja, teitäkin 

Ja paljon ihmeitäkin 

Jos lähdet länteen, päädyt itään 

Siis älä ihmettele mitään"

Eppu Normaali - Mutta Ihmeistä Suurin

Syvällistä löpinää luvassa, beware.

Niin. Jotkut vaihtarijärjestöt saattavat virheellisesti mainostaa tätä elämäsi parhaana vuotena. Tiedän, mun on paha sanoa alle kahden kuukauden maassaolon jälkeen mitään, mutta kuitenkin. Kai tässäkin jo jotain ehtii oppia ja itse olen tällä hetkellä tilanteessa, joka olisi Suomessa paljon helpompi. Kuvitelkaa itse itsenne yksin japanilaiseen sairaalaan selittämään lääkärille, että lääkkeet eivät toimi, olet ainoastaan turvonnut ja erittäin nauseous, oikeasta kädestä katosi edellisenä päivänä tunto (joka kyllä palasi, ei hätää, en mä halvaantunut ole), kävellessä tuntui kuin joku hakkaisi jäänaskaleilla lonkkaluuhun ja viimeisellä tunnilla meinasit vain huutaa kun sattui niin paljon. Ei mitään, onnistuin hyvin ja eiköhän se lääkäri ihan ymmärtänyt mihin sattuu ja mitä tapahtuu, mutta silti. Olisi tämä Suomessa, suomeksi, paljon helpompaa ollut.

En väitä ettenkö ole viimeistä paria kuukautta kaivannut Suomea enemmän kuin paljon. En väitä, etten olisi itkenyt skypessä ihan vain siksi, että puhelu sattui pikkuisen pahaan aikaan. En väitä, etten olisi iltaisin maannut futonilla ja miettinyt miksi olen täällä vielä tammikuuhun asti tai mikä tärkeämpää, mitä ihmettä TEEN kaikella tällä ajalla. Onneksi, this too shall pass. Tiedän, että kyseessä on kulttuurishokki. Ei se tilanteessa lohduta, mutta on pakko uskoa vain siihen, että mikään ei kestä ikuisesti eikä niin ollen tuokaan. Elämä täällä on erilaista, niin mielettömän erilaista ettei tosikaan.  Kuitenkin, hiljaa hyvä tulee. Kaikkeen tottuu. Ehkä te kuvittelette tämän olevan vain normaalia arkea lähes 8000km ja kuuden aikavyöhykkeen päässä, tai sitten ette. Teoriassahan asia on niin. Elän ihan normaalisti, herään aamulla, olen koulussa ja tulen kotiin ja näin edelleen. Aurinko nousee aamuisin ja laskee iltaisin, ulkona on ötököitä (....huoneessani myös.....), kaupasta saa maitoa ja coca-colaa ja näin edelleen. Kuitenkin, kaikki nuo ovat erilaisia kuin Suomessa. Nuo kaikki ympäröivät ja ovat osa kulttuuria, jota ei pysty ymmärtämään Suomesta käsin. Sitä ei ymmärretä edes lomamatkalla täällä. Uskon Japanin olevan ihan hitsin kiva lomakohde, en epäile yhtään. Silloin sinun ei tarvitse kauheasti ajatella kulttuurillisia eroja, vaikka jotkin niistä tulevat väistämättä päivittäiseen elämään (junassa kännykkään EI PUHUTA!! eikä siinä muutenkaan pidetä ääniä päällä siellä).

Tänne saapuessa huomaa kaiken uuden ja ihmeellisyyden. Lämmitetyt, otohimellä varustetut hi-tech vessanpöntöt — joista jotkut jopa puhuvat, kuvitelkaa järkytyksen määrä kun vessanpönttö ilmoittaa 'arigatou gozaimashita' —, vending machinet kaikkialla, 'ah niin suloiset' koulupuvut, 'samannäköiset' ihmiset, lyhyet tytöt, jotka korkeissa koroissaan ovat yhä lyhyempiä kuin sinä ballerinoissa and whatnot. Jonkin ajan päästä kaikki tuo kuitenkin on osa arkea ja alkaa ärsyttää. 

Ei, en sano ettenkö pitäisi lämmitetystä vessanpöntöstä, se on ihan kiva etenkin kylminä aamuina. Enkä väitä, ettenkö yhä edelleen jaksaisi hämmentyä kaikista normaaleista asioista (kuten koulupuvut, etenkin tähän aikaan kun siirrytään kesäpukuun ja tulee toisenlaisia pukuja näkyviin). Se on kuitenkin täysin erilaista verrattuna siihen, minkälainen olin astellessani Naritan kentälle 20.3.2012. Takana tuhansia kilometrejä ja lähes kaksikymmentäneljä valvottua tuntia. Minä olen erilainen kuin silloin.

Kyllä, takana on vasta kaksi kuukautta, hyvähän minun on sanoa mitä tahansa ja selittää mitä tahansa. Tätä ei kuitenkaan pysty selittää ja haluan edes YRITTÄÄ pukea sanoiksi kaikkea, mitä tunnen ja ajattelen. Päiväkirjaan kirjoittaessa kun kirjoitan liikaa tajunnanvirtaa (onneksi kukaan ei KOSKAAN tule lukemaan sitä, eh).

Jokainen Japaniin tuleva tietää tämän olevan erilaista, mutta siihen en usko, että KUKAAN tietää mitä tämä oikeasti on. Kaikkein väiten minä. Henkilö, joka päätti lähteä kun täältä tulee uusi kieli ja on vaan niin erilaista, sekä kaukana Suomesta. Ei mitään, uutta ja erilaista piisaa joka tuutista. Asiat eivät ole kuten luulet ja näyttää, jos tuntuu, että menee hyvin niin totuus voi olla toista. Again, tulevat japanivaihtarit: oikeesti hymyilkää ja kiittäkää ja hymyilkää vielä lisää ja sitten ehkä vielä enemmän. Sen tärkeyttä ei voi painottaa tarpeeksi ja vaikka teistä tuntuisi, että olette hyviä niin on mahdollista, ettette ole. Meillä ei mennyt kaikki ihan niinkuin Strömsössä ja sen seurauksena muutin aluevalvojalle kahdeksi viikoksi. Yritin, mutta aina ei vaan toimi ja nyt kävi näin. Voisin selittää enemmänkin, vaan ei se mitään muuttaisi eikä ole tarpeen. Parempi vaan olla hys hys niin kuin monesta muustakin asiasta täällä. Ihan vaan siksi, ettei kukaan pahoita mieltään vaikken sitä todellakaan tarkoita pahoittaa kenenkään mieltä, väärinymmärrykset kuitenkin ovat valitettavan yleisiä..

Olen enemmän kuin kiitollinen kaikesta edelliselle perheelle, en vain vastannut heidän odotuksiaan ja näin käy joskus. Things happen and life goes on (: Syötiin tuon edellisen perheen kanssa päivällistä viimeisenä viikonloppuna (homemade okonomiyaki) ja hostmom sanoi, että jos tarvitsen okonomiyakijauhoja ja -kastiketta Suomessa niin hän voi lähettää. Eee~, ありがとうございます。

"Jonnekin tuon mutkan taa 

Minun täytyy uskaltaa 

Sieltä nähdä voin jo mutkaan seuraavaan 

Jonka taakse, tie katoaa"

Eppu Normaali - Missä Olen Juuri Nyt?

On hassua lukea tulevien vaihtarien blogeja ja katsoa kuinka heillä on niin reipas asenne. Niin, samaltahan sitä itsestäkin tuntui. Kyllä sitä valmennuksessa osasi sanoa mitä tekee missäkin tilanteessa, mutta 'jostain kumman syystä' asiat eivät ole niin helppoja. Elämä ei ole mustavalkoista, ei, vaikka ying ja yang ovatkin enemmän kuin totta. Tuntuu hassulta huomata, kuinka oikeasti kliseet ovat niin totta. Kyllä, hyvän vastapainona tapahtuu pahaa. Kyllä, mikään ei kestä ikuisesti. Kyllä, shit could always be worse. Kuitenkin, hetkessä mikään noista ei lohduta.

Pahin alkukulttuurishokki alkaa ehkä olemaan jo pikkuhiljaa ohi. Enää en jaksa ärsyyntyä asioista ja kaikki tuntuu kovin arkiselta, mitä nyt toki yhä löytyy asioita, jotka todella hämmästyttävät. Kuitenkin, alkuinnostus ja uutuudenviehätys on melkolailla ohi. Ei, enää ei tunnu oudolta kun näkee naisia pyöräilemässä 15cm korkokengillä. Ei, enää ei ole outoa kun ihmiset pyöräilevät sateenvarjon kanssa.
Kuitenkin, tämä saattaa olla vain tyyntä myrskyn edellä. Mistä sitä tietää, josko jo vaikka huomenna olen jälleen niin kettuuntunut kaikkeen ettei ole tosikaan? (okei ei, se ei tapahdu, koska kipulääkitys ja mukava rauhallisuus :DD) Nautitaan kuitenkin nyt kun voi.

Tänne saapuessa yritin tulla ilman odotuksia, sillä expectations often lead to disappointments. However, kyllä niitä odotuksia taisi olla vaikken halunnut myöntää. Ei, ei nyt mitään valtavan suuria enkä itsekään tiedä mitä ne olivat. Jotain kuitenkin. Olen melko varma, että suuri vaikutus on ollut vaihtariblogien lukemisella. Käsittääkseni minullakin on lukijoissani tulevia vaihtareita ainakin jonkin verran ja kivahan se on lukea minkälaista elämä siellä kaukana on. Kuitenkin, tänään asiaa pohtiessani päädyin siihen, että vaihtariblogit rakentavat omanlaistaan kuvaa vuodesta. Kukaan ei kirjoita blogiinsa kun on 'huonompi kausi'. Kyllä, saattaa tulla pieni info siitä miksei postauksia kuulu, mutta ei kukaan jaa niitä huonoja fiiliksiä sen kummemmin. Se on täysin ymmärrettävää ja itsekin vaikenen kaikesta siitä mitä tunsin ~kuukausi sitten. Tuollaisesta vaikenemalla saadaan kuitenkin epärealistinen kuva vaihtovuodesta blogiin ja toivoisin jokaisen tulevan vaihtarin oikeasti muistavan, että vaihtarielämä ihan oikeasti ei ole sirkushuvia. En väitä sen olevan pelkästään stressiä ja itkua ja väsymystä, kuitenkin, nuo tunteet ovat oikeasti läsnä melko paljonkin. Tietenkään en voi puhua jokaisen vaihtarin puolesta, mutta olen melko varma etten ole ainoa joka näkee asian näin.

On ihanaa, että ihmisillä on positiivinen asenne vaihtoonlähtiessä ja pakkohan se on olla, täällä positiivisen asenteen merkitys kasvaa entisestään. Siltikin, on hyvä muistaa, ettei se arki ole helppoa. Suomessa tuntuu siltä, että 'ei minulle tule ongelmia, kyllä minä sopeudun. Olen sopeutuvainen.'. Totuus kuitenkin voi olla toista ja jos siihen ei ole varautunut niin järkytys on kova. Jos jostain maasta sanotaan, että se on vaikea vaihtomaa niin se sanotaan syystä. Japanista ei turhaan puhuttu toisiksi vaikeimpana vaihtomaana. Tämä on oikeasti vaikea. Kyllä, perusasiat saattaa käsittää nopeastikin, mutta niiden soveltaminen käytäntöön vie aikaa. Mikään ei ole tuttua, et voi tehdä oikein mitään totutulla tavalla. Totta kai, tänne tullaan hakemaan uusia kokemuksia, mutta shokki on valtava kun kaikki tuttu ja turvallinen repäistään ympäriltä kerralla. Et osaa yhtäkkiä mitään. Kaikki mitä teet meinaakin olla väärin ja et osaa edes laittaa pulloa roskiin kun pitää irrottaa korkki ja etiketti, sekä katsoa mihin roskikseen itse pullo vielä laitetaan (tämän oppii kyllä äkkiä, mutta silti). Sinua kohdellaan kuin et ymmärtäisi mistään mitään ja kielen kanssa asia saattaa näin ollakin. Kuitenkin, on asioita joissa haluaisit vain huutaa 'en ole vauva, osaan kyllä!'. Paras on silti pitää päänsä kiinni, sillä todennäköisesti pahoittaisit jonkun mielen jos sanoisit vastaan. En voi silti väittää sen olevan helppoa, kyllä se nyt ihmetyttää kun olet 17v. ja sinulta kysytään "otitko lääkkeet päivällä?". No ei kuule en tosiaankaan hei, muuten vaan odotan lääkeaikaa kuin kuuta nousevaa.... Oh well, oh well. Eroavaisuuksia, eroavaisuuksia.

Edellisenkaltainen käytös ei kuitenkaan ihmetytä kun istuu koulussa. Tänään tajusin kuinka japanilainen lukio oikeasti tuntuu vastaavan Suomen yläastetta. Oppilaiden käytös konsertissa on aivan samaa kuin muistan Krunassa olleen. Kiipeillään tuoleilla ja tökitään kavereita. Käytävillä juostaan kavereita karkuun ja muutenkin huudetaan. Yläasteella (käyn englannintunneilla kerran viikossa luokassa 2C, eli vastannee 8. luokkaa Suomessa) meno vaikuttaa Suomen ala-asteelta. Luokassa ollaan hippaa ja liimataan tarroja edessä istuvien selkään.
Tuollaista käytöstä seurattuaan ei enää kauheasti ihmettele miten sinua kohdellaan kuin pikkulasta. Suomalaiset nuoret oikeasti ovat itsenäisiä. Kyllä, sitä näkee sanottavan kaikkialla, mutta ei osaa ajatella ennen kuin saa jonkin vertauskohteen. Kyllähän täälläkin oppilaat sentään itse kulkevat kouluun ja näin, mutta yleisesti käytös on paljon lapsellisempaa. Muutenkin koen ikäkriisejä säännöllisesti niin entä täällä sitten, herranjestas. Luokkalaiseni ovat kai 15v ja itse täytin juuri 17v. Kokkauskerhossa yksi tyttö kertoi olevansa 18v ja meinasin hypätä ilmaan järkytyksestä. ....hän ei todellakaan näytä niin vanhalta.

On totta mitä sanotaan aasialaisten iänmäärittelyn vaikeudesta länsimaalaisille. Täällä on todella vaikea sanoa ihmisen iästä mitään. Koulussa toki tunnistat vuosikurssin perusteella, mutta sekin näkyy vain urheilupuvun/sisäkenkien väristä. Muuten ihmisistä ei oikeasti osaa sanoa mitään. Multa kysyttiin tässä eräänä päivänä minkä ikäinen mun aluevalvoja on ja ei sitä oikeasti pysty sanomaan mitenkään. Voi heittää kymmenen vuoden ikähaarukan, mutta sekin saattaa mennä pieleen.
Toisaalta, näillekin on vaikeaa arvioida länsimaalaisten ikä. Näytin kuvia Suomesta, siellä oli mm. ykkösristeilykuvia ja multa kysytään minkä ikäistä porukka on. Järkytys oli suuri kun kerroin kaikkien (lukuunottamatta muutamaa poikkeusta) olevan 16v. Näyttivät kuulemma paljon vanhemmilta. Isäni kuitenkin sitten kuulemma näytti vähän päälle 30v :--D Nuorekas on ja näin, haha.

Tällaista syvällistä pohdintaa tähän väliin. Kuten kommentteihin vastailinkin niin koulujärjestelmien eroista postaus tulee jossain välissä kunhan löydän energiaa siihen.

Päätähuimaavat kaksi kuvaa on otettu huvipuistosta, jossa kävimme golden weekin aikana hostperheen kanssa. Eppu Normaali nyt vaan sopii tähän postaukseen, sillä alussa olevaa biisiä olen popittanut enemmän kuin paljon ja muutenkin. Eput on loistava.Ja Dingo.Ja Ismo Alanko kaikkine projekteineen.Ja Zen Café.Ja monet muut.

Otsikon keksiminen on liian vaikeaa.

Ajattelin vaan ilmoitella nyt tähän väliin, että kuvia ym. on kyllä tulossa JOSSAIN välissä. Kuitenkin, tällä hetkellä olen kunnossa etten pysty postailemaan kun en vain jaksa. Ravaan sairaalassa ja MRI kuvatkin on otettu selkäkipujen takia. On myös puhuttu muutama sana lääkärin kanssa josko lähtisin käymään Tokiossa tapaamassa häntä, mutta se nyt on vain muutama sana, jotka vaihdettiin. Vakuutusyhtiön kanssa pitää puhua ja näin. Kuitenkin, ensi viikolla pitäisi päästä näkemään toista lääkäriä, joka saisi sanoa mielipiteensä noista MRI -kuvista. Tämänhetkistä diagnoosia kun oikein en sulata.. Katsellaan, katsellaan.

Nukuin viime yönä varmaan 14h, mitä nyt aamulla heräsin 7am ottamaan lääkkeen, ja yhä väsyttää (kello täällä 5:26pm). Mukavaa on myös se, että vaikka syön aika vahvoja lääkkeitä niin nykyinen annostus ei auta. Ehkä hetkellisesti joo, mutta kipu iskee aika reippaana hyvin pian uudelleen. Kykenen tällä hetkellä olemaan joten kuten ilman kipua maatessa, tosin tämäkin sattuu.
Koulussa käyn ja yritän olla, mutta kivun ja mielettömän lääkkeistä aiheutuvan väsymyksen takia on pikkuisen hankalaa. ....eilenkin nukahdin tunnilla ja herään kun opettaja tulee kysymään olenko kunnossa ja johtuuko väsymys lääkkeistä.... Eilen olin myös klubissa ekaa kertaa (cooking). Oli ihan mielettömän kivaa, tehtiin mocheja ja kuvia otin jonkin verran, eli niitäkin tulossa sitten kun saan energiaa laittaa koneelle ja näin.

Tällä hetkellä siis elämä täällä on... no, ei niin helppoa kuin voisi olla. Muutin myös viime maanantaina pois tuon perheen luota, asun aluevalvojalla vielä ensi viikon, mutta tulevaisuudesta ei ole mitään tietoa. Muutto tapahtui siis ihan omasta pyynnöstäni vaihtaa perhettä, kemiat eivät vaan aina toimi.

Postailen kun jaksan ja mulla on oikeasti ehkä voimiakin tehdä jotain. Todennäköistä on, että laitan taas videoita kun en jaksa kirjoittaa.

Laitetaan nyt loppuun kuitenkin yksi biisi, jota on tullut kuunneltua~

Meille se on yhdentekevää, heille oppi tulee idästä.

...apua. Mun piti päivittää tossa viikko sitten torstaina ja kuvasin nää videotkin teille, mutta sitten oon vaan ollut kivussa ja laiska.. ごめんね。Selitän näissä siis kuin laittaisin näitä teille torstai-iltana.. Hupsista. Eh.
Yrittäkää myös selvitä siitä, että mä en tosiaankaan osaa sanoa asioita lyhyesti.Rakastakaa ponikorviaksiani.Enjoy!





Joo, voisin laittaa oikeestaan toisen postauksen tässä myöhemmin tulemaan, jossa saatte sitten vähän kuviakin. Hirveesti on tapahtunut enkä jaksa kirjoittaa kaikkea, päiväkirjassa menossa sivu 71 tällä hetkellä ja mustetta on kulunut joku kolme putkiloa.
Elämä ei ole helppoa, mutta olisihan se tylsää jos olisi. Arvostan Suomea ja suomalaisuutta nykyään aivan mielettömästi. Rakastan lukiotani Suomessa enemmän kuin paljon, Etis♥
Vakuutus, jonka YFU pakotti ottamaan on hyvä. En mä uskonut tällaista täällä tapahtuvan, mutta onneksi vakuutus korvaa.
Rakastan vanhempiani ja sitä, miten helppoa elämä Suomessa on. Kuitenkin, tämän vuoden jälkeen selviää mistä tahansa.
Kyllähän te tiedätte, tällaista normaalia vaihtarielämää. Ai, ette tiedä? Too bad, ei tätä voi selittää jos ei itse koe. 
Tulevat vaihtarit: ei tähän voi valmistautua tarpeeksi, mutta yrittäkää silti. Etenkin Japaniin tulevat; älkää aliarvioiko mitään opittavaa. Täällä ei ole helppoa, tämä ei ole elämänne paras vuosi (erittäin todennäköisesti). Kuitenkin, joka vuosi löytyy hulluja, jotka jostain syystä tahtovat lähteä kokeilemaan siipiään maailmalle. On siihen oltava jokin syy ja no, ehkä se on vaan halu kokea uutta ja oppia. Pakkohan sen on olla, sillä sitä tämä on.

"Tässä maailmanpyörässä on pakko istua useampi kierros uskoakseen, että se on ensinnäkään edes olemassa, ja toiseksi hahmottaakseen kuinka kauas sen huipulta näkee."

I'm an alien, I'm a legal alien.

Iltoja jälleen kerran rakkaat merilevänmussuttajani! (tiedän, että tykkäätte näistä nimistä, joita keksin. tai jos ette niin too bad, älkää ottako itseenne, ok?)
Viikko on mennyt tosi nopeasti, tuntuu, että vasta äskenhän heräsin maanantaiaamuna (...krapula ja vapina tuijotan vessan seinää.. vai miten se oli?) tuskaillen, kuinka ihmeessä selviän kokonaisesta kouluviikosta. Väsymys oli tappava ja tiedossa oleva lauantaikoulupäivä ei herättänyt turhan suurta innostusta. Katsotaanpa mitä tässä sitten onkaan tapahtunut viimepäivityksen jälkeen ~

Lauantai 14.04.2012

Sain luvan lähteä itsekseni kaupungille, aww yiss! Tarkoituksena oli metsästää obentoboksi, Starbucksin tumbler, jolla saan kahvia kouluun (ei sillä, en mä kuitenkaan hereillä pysy), shortsit koulupuvun hameen alle ja jonkinlainen koriste laukkuun. Ei muuten, mutta se nyt vaan on vähän 'must have', kaikilla roikkuu jotain laukussa, se on myös oikeasti ihan hyödyllistä, koska mullakin varmaan puolella luokan tytöistä on samanlainen laukku. 

Tätä kuvaa ottaessani yhtäkkiä kuului vain 'Hi Kiia, we're from your school!' ja hetken kuluttua samat pojat seurasivat Stabuun. Ei siinä, vaihdettiin pari sanaa ja toinen pojista pyysi ottaa kuvan. Hämmensi lievästi sanottuna :DD

matcha frappuccino, nom.

Kävellessäni vailla päämäärää pitkin pääshoppailukatua kuului jälleen kerran 'Hi Kiia!', tällä kertaa puhujana koulumme USAlainen vaihtari Justin (jolla on muuten vlog youtubessa, käykää tsekkaamassa!). Vaihdettiin siinä sitten muutama sana ja jatkettiin kumpikin suuntiimme. En oo enää ihan varma oliko se ennen tätä tapaamista vai jälkeen, mutta löysin ehkä hienoimman ruokakaupan ikinä (taisin sanoa samaa Tsuryan alakerrasta? oh well). Se oli hieno, ruoka oli lähinnä ulkomaalaista ja gourmet -tyyppistäkin. They also had samples for quite a few foods. Anteeksi, en osaa ajatella suomeksi silloin kun pitäisi ja englanniksikin se tuottaa toisinaan vaikeuksia. Se tunne kun ei osaa suomea, englantia, eikä japania. ..ja miettii, pyytäisikö koulun kanadalaista vaihtaria puhumaan sulle ranskaa, että muistaisit vähän jotain ennen kuin IB -ranska alkaa.

prefektuurin maskotti, Kumamon. 

jos luulet sen olevan eläinkaupan ikkuna niin olet oikeassa. 

Village Vanguardista löytyi muumikamaa, hintoja en muista, mutta ei kyllä halpaa.

Tsuryan alakerrassa irtowakamea + maistiaisia, ei siinä.

'green tea and white chocolate bagel' OISHII DESU.

Kumamoto castle main streetiltä kuvattuna

Sanriokaupasta ~

Obentoboksi, toi on tarkoitettu joillekin 3-4v lapsille, mutta koko on hyvä :D
Lisäksi käsipyyhkeet, Givenchy ja YSL, kelpaa!

yllättikö, että ostin pinkin lyijytäytekynän?
noi värilliset kuulakärkikynät on ehkä rakkaus, 0.28mm on loistava terän paksuus mun käsialalle.
kohta kukaan ei enää varmaan pysty lukemaan mitä kirjotan?

Sunnuntai 15.04.2012

Eipä mitään, nukuin kotona ja puhuin Jassun kanssa Skypessä. Aamulla aika ankara ilo kun herätys oli 09:30am AAMIAISELLE, jossa minä olisin ollut ainoa ruokailija.. Join sitten tasan kupillisen kahvia, koska ei tosiaankaan ollut nälkä ja tiesin lounaan olevan 12pm. Aina ei ihan mene kaaliin tämä näiden logiikka... meinaan, mua ei todellakaan tarvitse herättää SYÖMÄÄN. Voi luoja, jos kerrankin voi nukkua niin tuota noin.. aika mielelläni nukkuisin.

Maanantai 16.04.2012

Kuten alussa kerroinkin, aamukooma aivan jumalaton, epäinhimillinen suorastaan. However, oon sisäistänyt tämän japanilaisten kyvyn nukkua missä vaan milloin vaan miten vaan, eli nukahdin melko täydessä junassa seistessäni (y). Slowly but steadily mastering the art of sleeping.

Oli aika tuskaa mennä liikuntatunnille heti aamusta, oli joku +22°C varmaan ja juostiin siellä kentällä. Ei mitään, sanoivat aivan varmasti, että juostaan 'sanppyaku meter' = 300m. Kuitenkin, kenttä mentiin ympäri ainakin neljä kertaan, eikä yksi kierros mitään sataa metriä kyllä ollut.. Juokse siinä sitten kipeällä varpaalla kuollen väsymykseen ja janoon. Ei ehkä miellyttävin kokemus.. Onneksi liikuntapuvussa on ihan decent shorts niin ei tarvinut pitkissä housuissa pyrähdellä (....apua mikä sanavalinta). Japanilainen koululiikunta ei ole ihan mua varten — tosin olen aina despised koululiikuntaa, että eipä siinä. Nyt ei vaan mitään asialle voi, tunneille on mentävä enkä valita. Teen ja puren hammasta.

koulussa ei ole kaappeja, sen sijaan luokan takaosasta löytyy lokerikot

lukujärjestys on tällainen koko vuoden, A ja B -viikot tuovat pientä vaihtelua

A -viikolla maanantain 7.  tunti on 数学, eli matikkaa ja torstaina social studies.
Lauantainakin pääsee kouluun A -viikolla..

B -viikolla maanantaina on ...jotain... ja torstaina L.H.R, eli long homeroom. 

Lauantait vapaata (y)

luokan ulkopuolelta käytävästä näkymä parkkipaikalle

rakastakaa sisäslippereitä<3

mikäköhän tunti tää oli.. japani ehkä?
 kirjoitin kevyen, lyhyen kirjeen, josta tuli itseasiassa tänään vielä pidempi. onnea vaan suomessa sitten sen lukemiseen :--D

pahiz on pahiz. ainakin kun avaa ylimmän napin paidasta, löysää kravatin ja käärii hihat.
ai joo, ja saa koulussa huomiota laittaessaan aurinkolasit. "aaaaa~, kakkoiii!!" ok.

Kotiin päästyäni olin jälleen aivan exhausted, miten se on mahdollista kun kuitenkin koulussa nukun about jokaisella tunnilla? Ainoat, jolloin oikeasti yritän parhaani mukaan valvoa, ovat englanti ja matikka. Toki bilsassa ja life navissa olisi kiva valvoa, mutta kun ei pysty niin ei pysty.

Tiistai 17.04.2012

Koulua vaan, väsymys aivan järjetön ja vaihtarifiilikset my love eiku oho ei muuten sittenkään.

Keskiviikko 18.04.2012

ORAL COMMUNICATION!! Oh man, this was something I'd waited for! Ihan kivaa, että kerrankin tunti, jossa jopa ehkä tajuaa jotain. Meille annettiin vaan paperi, johon piti kirjoittaa nimi, millä nimellä kutsutaan, lempikirja & -leffa & -bändi ja tälleen. Olin, yllättäen, ensimmäisenä valmis :D Tää tunti on siitä jännä, että sen jälkeen kun saat tehtyä päivälle tarkoitetun tekemisen niin you're free to do whatever you want to. So after I'd finished my introduction paper I just sat and wrote my diary. ..like every lesson. On se jännä kun koulussa oikeasti yleisimmät tekemiset on päiväkirjan kirjoittaminen ja nukkuminen. Tervetuloa japanilaiseen lukioon vaihtarina, haha.

Pääsin myös 'nauttimaan' japanilaisesta koululiikunnasta jo toisen kerran viikon aikana. On se hienoa kun Suomessa iloitsi, ettei ole liikaa enää ikinä niin pfft, tänne kun tulee, sitä on 3krt vko.. Justin pelotteli etukäteen, että jokaisella tunnilla juostaan 3km, mutta thank god se ei ole tytöille totta. Meillä oli VAIN 1km plus kaikki muu. Ulkona oli jälleen kerran lämmin ja mua todella hämmentää, että porukalla ei ole täällä vesipulloja tunnilla?? Ei siinä mitään, mutta ei kyllä ole mitään toivoa saada mua juoksentelemaan kesän +35°C helteissä kahta tuntia ilman vettä. Sori kamut, mutta ei onnistu. Tai no onnistuu, sen jälkeen kaadun vaan maahan kuin kuollut kala ((== Jooooo, pitää nyt sitten maanantaina katsoa kun on +26°C ja 2x50min liikuntaa. En oikeasti VOI olla koko tunteja juomatta, ehkä pitää painaa mieleen mitä on 'dizzy' japaniksi.

Bilsan tunnilla jälleen iloisesti unessa, pakkohan se oli kun ei pysynyt hereillä ja seuraava nukkumismahdollisuus olisi vasta joskus myöhään. Kuitenkin, tällä kertaa en tosiaankaan ollut ainoa nukkuja, ainakin neljä jätkää nukkui toisella puolella luokkaa.

Lounas oli oikein hieno, meillä oli gaijinlunch Justinin ja Mathieun kanssa. Oli siistiä viimeinkin NÄHDÄ Mathieu eikä vaan tietää, että se on olemassa :--D Tuollaisia mahdollisuuksia ei kuitenkaan tule enää kauaa, koska Justin lähtee ~pian~, joskus toukokuun puolen välin aikoihin, ja Mathieu joskus tossa kesällä.. Sitten mä olen ainoa vaihtari! Toivon, että syksyllä saapuvista vaihtareista tulisi joku Kumamotoon ja gakufuhun, olis siistiä olla sitten se, joka saa sille vähän näyttää paikkoja ja näin.

Koulun jälkeen menin ratikalla Kumamoto ekille, josta hostmom nappasi kyytiin ja sain sitten kyydin kotiin. Ei siinä sinänsä mitään, olin aika exhausted, once again. Kuitenkin, tykkään kun kävelen asemalta kotiin sellaisen ~3km yleensä aina koulun jälkeen. Täällä on hyvä säät ja on ihan kiva liikkua kun tätä ruokaa on edelleen aivan hitosti...

Torstai 19.04.2012

enkuntunti keskeytyi kun oppilaille oli terveystarkastus, vaihtarina säästyin x-raylta.

Ennen ruokkista oli ensimmäistä kertaa kalligrafiaa kirjastossa. Se on meille vaihtareille järjestetty, mutta vaan minä ja Mathieu oltiin paikalla. Oli ihan siistiä, vaikkakin hieman hankalaa kun pensseliä pitää pitää oikeasti ihan pystyssä. Enkä mä edes päässyt vielä tekemään muuta kuin harjoittelemaan viivoja ja ympyröitä.

Matikantunti oli melko... jännä. Näillä oli murtolukujen muuntamista desimaaliluvuiksi ja itsehän olen tottunut käyttämään laskinta siihen. Täällä laskin on kuitenkin lähes tuntematon asia, puhumattakaan graafisesta laskimesta. Käytössä oli siis vanha toverimme JAKOKULMA! Yhtäkkiä minutkin kutsuttiin luokan eteen laittamaan taulullle joku tehtävä, enkä edes heti tajunnut sitä :D Istuin paikallani kysymysmerkkinä, kunnes yksi tyttö heilutti pientä paperilappua viittoen mua ottamaan sen ja menemään sitten luokan eteen tekemään tehtävän. Joo, mulla oli 1/3 desimaaliluvuksi, eli jopa minä osaan sen, mutta jakokulman käyttö oli hieman hakusessa.. Kiitos paperilapun, selviydyin tehtävästäni :D

Lopetushomeroomissa sain viimeinkin lukuvuosiaikataulun ja illalla hostmomin kanssa sitä katsoessamme tuli ilmi, että näillä on koko ajan jotain terveystestejä. On x-ray, on muscle check, on urine test, on dental check and lord knows what! Onneksi mun ei tarvitse osallistua mihinkään, joten saan sitten taas istua luokassa lukemassa, oh yes!

toinen lähiratikkapysäkeistä, huomatkaa myös hanguleilla oleva teksti!

Koulun jälkeen suuntasin kaupungille, piti käydä ostamassa uutta Starbucksin kausimakua, joka oli aika... mielenkiintoinen. Lisäksi hain Caseylle Luke Skywalker -chopsticksit, itselleni hellokittyriipuksen laukkuun, nostin rahaa ja piti käydä hakemassa myös momo-teniä (♥), mutta sitä ei löytynyt. Käväisin hakemassa city hallilta viimeinkin alien registration cardini, so now I'm an official alien.

ratikkapysäkiltä ~ tuonne päin sitä sitten mentiin kun keskustaan piti päästä.
Huomatkaa myös pysäkin leveys! tuohon pitäisi mahtua ulostulevat ihmiset + ratikkaan menevät.

Starbucksille mennessäni sattui hassu tilanne, seisoin liikennevaloissa ja yhtäkkiä joku nainen tulee puhumaan mulle. Kävi ilmi, että se oli jonkun luokkalaiseni äiti. However, kyllä se nyt tuntu aika jännältä kun yhtäkkiä joku tulee vaan kaupungilla kysymään 'hey, are you a gakufu student? ichinensei?'. Kuitenkin, jotenkin tykkäsin olla koulupuku päällä VAIKKA se onkin melko lämmin.

cookie crumble *something something* frappuccino ja Starbucks tumblerini

Oltiin sovittu treffit seitsemäksi 熊本駅lle ja sitä ennen mun piti käydä vielä viemässä kirjoja kirjastoon, joten lähdin keskustasta 18:15 ratikalla kohti asemaa. Olin oikein hyvissä ajoin, joten kirjastossa käymisen jälkeen oli hetki aikaa ottaa kuvia sillalla ja vielä käväistä family martissa ennen autoon hyppäämistä.

ylikulkusilta, joka yhdistää ~rakennuksen~, jossa kirjasto ja muuta, sekä kumamoto stationin.

Sitten vielä vähän kuvia ostoksista ~

shh, i know you want these. matcha kitkat to takenoko no *something* BANANA.

school uniform skirt much? :D
alennuksesta 'The Emporium' -nimisestä kaupasta, 1,990円

KITTY-CHAN! ilmeisesti joku erikoisversio Lontoon olympialaisten takia
1,260円, Village Vanguard

Caseyn chopsticksit :D

peili 100円 kaupasta

Perjantai 20.04.2012

Lienee ei ole yllätys jos sanon, että nukuin varmaan 35min/50min aamutunneista? Junassa jälleen harrastin seisaallani nukkumista, ei se ole kovin vaikeaa kun sen osaa, haha. Ensimmäisellä tunnilla oli japania = nukuin kuin tukki. Niin mukavasti, että herättyäni opettajaa ei enää näkynyt missään ja pohdin yhä tekivätkö muut loppukumarrukset etc. enkä vain herännyt.. Whoops, jos näin kävi.

Mun oli alunperin tarkoitus mennä 2. tunnilla jr. high'n enkuntunnille, jolla olin torstainakin. Kuitenkin, bilsa on ihan mielenkiintoista, joten kysyin sitten homeroomteacheriltani onko ok, jos jään bilsantunnille. Sure it was so there I stayed and... slept. No, yritin kuunnella, mutta väsytti liikaa ja keskustelunaiheena oli ennen nukahtamistani mikroskooppi. En tiedä mitä siitä sen tarkemmin sitten :D

Matikantunnilla osasin jopa oikeasti tehdä tehtäviä! Aiheena oli neliöjuuret, samaa, mitä me tehtiin niillä... MA1? Kuitenkin, suurimman osan tunnista käytin kirjeen kirjoittamiseen, en meinaa kokenut kovinkaan tarpeelliseksi kuunnella selitystä JAPANIKSI noista neliöjuurista, jotka osaan ainakin jollain tavalla. Kirje on.... pitkä eikä kirjekuori pysynyt kiinni ilman teippiä, joten vielä menee hetki ennen kuin se pääsee täältä lähtöön, mutta aivan pian ~

Pakko muuten sanoa etten ihmettele yhtään miksei täällä päin  osata englantia. Siinä vaiheessa kun enkun opettaja sanoo 'he likes an apple', voisin huutaa 'EI'. ..parempi kuitenkin vain olla hiljaa ja itkeä verta sisäisesti.

Apua, tähän päivitykseen meni sata vuotta ja ylikin ja mulla ei tosiaankaan alkanut viikonloppu. Nyt on viikko A, eli huomenna kouluun reippaana heti aamusta.. Ei muuta kuin oyasumi~ ja kuulemisiin.

ps, täällä on oltu jo päälle kuukausi. MITÄS HITSIÄ??
pps, Maisa, haluaisin jakaa 'vaanimaisu' screenshotin, mutta jätän väliin ihan vaan, koska et ehkä arvostaisi.

"Sun koulus on eläintarha!"

09.04.2012

Kävin — näin vaihteeksi — kävelyllä, tällä kertaa tosin kävelin pidemmälle ja toisaalle kuin yleensä. Lopputuloksena löysin itseni Kumamoto ekiltä. Tuli todettua, että matka on ihan helposti käveltävissä. Oli ihan hyvä selvittää sekin näin ennen koulun alkua, sillä kouluun tosiaan menen tuon aseman kautta.

koulupuku, jee?

10.04.2012

Mulla ei ole pienintäkään mielikuvaa päivästä, jotainhan tein kyllä, mutta en todellakaan muista mitä. Ainakin nukuin tosi pitkään, kerrankin mun OIKEASTI annettiin nukkua ja herätys oli vasta kello 12. Aww yeah!

11.04.2012

Yllättääkö jos sanon kävelleeni? Tällä kertaa tosin en kovin kauas suunnannut, lähisupermarketista piti päästä hakemaan vitamin wateria. Mauksi valikoitui lime-kiwi ja lähtipä mukaan vihreä meron pankin ja muistaakseni myös hello kitty -pockyja. Om nom nom nom, kittypockyt olivat parempia kuin 'oikeat' ichigopockyt ja hintakin on miellyttävämpi, 58g paketti á 58¥. Molemmat hyviä, meron pan parempaa. Olihan sitä jo aikakin saada kun en muista milloin viimeksi olisin syönyt (ei, älkää muistuttako. Siitä oli ehkä kolme päivää tai jotain? :DD). Lämpötilat huitelivat jossain +23°C tienoilla, tuli lievästi sanottuna lämmin kun lähdin kotoa villatakki päällä. Ehdin ehkä kävelemään portista tielle ja sitten totesin ettei villatakkia oikeasti voi pitää. En valita näistä lämpötiloista tähän aikaan vuodesta!

note: maman, kun kävelin kotiinpäin tuon läheisimmän hautausmaan kohdalla haisi aivan samalta kuin Mirjalan kellarissa. Hämmentävää :D

Ihan kodin vierestä, tossa 'ylhäällä' tosiaan junaraiteet
 ja ihanasti kuulen huoneeseeni kun junat kulkevat.

12.04.2012

Vapaus ohi, koulu kutsui ~

Aamuherätys ei tuntunut tuskalta, vaikka olinkin parina viime päivänä heräillyt kahdentoista aikaan. 05:36am on ehkä epäinhimillistä, mutta mitäs pienistä kun stressaa niin paljon ettei ehdi olemaan väsynyt :D Edellisenä iltana ennen nukkumaanmenoa harjoittelin vielä toisenlaisen kravattisolmun kuin hostmom oli näyttänyt, lopputulos kahden kerran jälkeen oli ihan mukiinmenevä. 

Aamulla jouduin syömään aamiaista, voin sanoa ettei ollut mitenkään nälkä ja sakurajogurtti (joista aikaisemmin mainitsin!) tuntui sekin olevan liikaa. Kupillinen mustaa kahvia maistui kuitenkin, kahvi menee missä vaan milloin vaan miten vaan. ...ainakin lähes.

Junassa tuntui niin awkwardilta olla ainoa gaijin koulupuvussa. Etenkin kun juna oli täynnä paikallisia koululaisia ja bongasin paljon ihmisiä omasta koulustani, puvun perusteella. Suizenji gardenilla sisko lähti omaan kouluunsa ja itse menin täysin päinvastaiseen suuntaan. Koko matkan vaan hymyilin ja nauroin itsekseni, en tahdo ajatellakaan miltä mahdoin näyttää. Kummallinen gaijin koulupuvussa ja vielä naureskelee itsekseen. Ei hyvää päivää :D

Koululla tapasin 'opastajapoikani', jätkä 1-4 luokalta, joka kuulemma oli kiinnostunut Suomesta ja näin. Oli ihan hauskaa kun hän oli opetellut muutamia fraaseja suomea. Mut saatettiin omaan luokkaani, näytettiin pulpetti ja sen jälkeen omasta kerroksesta vessa, peili, vesi-automaatti ja opastajani näytti oman luokkansa. Sen jälkeen olikin aika siirtyä odottamaan SHR'rän alkua (SHR = start homeroom?). Homeroomissa esittelin itseni komeasti japaniksi, onneksi olin edellisenä yönä ennen nukkumaanmenoa kirjoittanut lyhyen puheen YFUn papereiden avulla. Ei olisi ollut mitenkään iloinen yllätys joutua yhtäkkiä extempore puhumaan. 

Tuon jälkeen kaikki ykköset raahasivat pulpettinsa, tuolinsa ja tavaransa alas, ulos ja viereisen rakennuksen liikuntasaliin. Oi sitä riemua kun kantaa neljännestä kerroksesta tavaraa<3 Tosin, takaisin oli paljon miellyttävämpi kantaa, kehitin loistavan taktiikan, jota muut yrittivät jäljitellä. Olen selkeästi synnynnäinen japsipulpettien kantaja?

Liikuntasalissa oli seuraavan kolmen tunnin ajan ohjelmassa 'luento', kuinka opiskelet englantia, ja sitten oli matikkaa iloisesti 300 oppilaan voimin. Saatoin revetä nauramaan kun näin ylläolevan paperin, tällaistäkö tämä englannin opiskelu on lukion ensimmäisellä? Ei ihmekään, että näiden englannintaito ei ole ehkä maailman parhaita.

Ensimmäisen tunnin lähestyessä loppuaan sain yhtäkkiä kuulla, että pitäisi esittäytyä kaikille ykkösille japaniksi ja sitten englanniksi tai 'sillä kielellä mitä Suomessa puhutaan'. No, japanilla ja suomella mentiin ja ihmisten ilmeet olivat näkemisen arvoiset kun aloitin: "Hyvää huomenta, hauska tavata!". Oivoi, siitä olisi pitänyt saada kuva, sillä suurin osa kasvoista jotka näin, olivat meininkiä: "että mitä hittoa oli???".

Esittäytymiseni jälkeen oli pieni breikki ja sitten jatkettiin englantiluennolla. Saatuani monistenipun ja nähtyäni kanjimäärän, päätin etsiä kanjeja sanakirjastani, mutta melko pian luovutin ja siirryin lukemaan The Phantom of th Operaa, The Wizard of Ozia ja Short Sherlock Holmes storieseja. Hip hooray for 'Oxford Bookworms' on my dictionary!

kyllä mä tiedän, että te kaikki tahdotte opiskella tätä.
ei, mulla ei ole hajuakaan mistä kuvassa puhutaan (=

Matikankirjan saatuani en tiennyt itkeäkö vai nauraa. Asiat olivat about samoja kuin meillä MA1, mutta kun kieli on japani niin eihän siitä mitään tule. Ei siinä mitään kun et osaa perusfactorisationia ihan hitsin helpoilla lausekkeilla ((= Onneksi meillä on tulossa Venn diagrammeja, ehkä sitten osaan edes jotain? Salissa kuitenkin päädyin jatkamaan lukemista, sillä eipä siitä matikasta mitään olisi tullut.

Luentojen jälkeen oli ruokatunti, jonka alussa muutamat luokkalaiseni tytöt pyysivät syömään kanssaan. Yay, ei tarvinnut syödä awkwardina obentoaan yksikseen (: Ruoan jälkeen lähdimme käymään vending machineilla alhaalla, ja voi luoja kun oli hämmentävää kääntyä katsomaan koulurakennuksen ikkunoihin, nähdä kasvoja siellä ja yhtäkkiä kuulla hirveät "HI!! HELLO!!" -huudot. Tuli vähän eläintarhaeläin -fiilis. On se hienoa kun kaikki pällistelevät ihmeissään 'mikä tuo on?' :D

Luokassa pojatkin uskaltautuivat sitten juttelemaan ja muutaman kysymyksen jälkeen erään pojan suusta tulee komeasti 'do you have a boyfriend? he *osoittaa kaveriaan* wanted me to ask'. Mä TIESIN, että toi kysymys tulee, mutta tuli aika hitsin paljon nopeammin kuin oisin olettanut ja jotenkin hämmensi kun kysyjä oli jätkä. Eipä siinä, nauroin ja hymyilin awkwardisti ja se siitä. 

Koulu loppui ihanasti vasta 17:05, koska oli pakollista klubiesittelyä salissa päälle tunnin ajan. Eipä siinä, ihan kivaa se sinänsä oli, vaikka nukahdinkin pystyyn ehkä viideksi minuutiksi ja herättyäni huomaan luokkalaisteni tyttöjen tuijottavan ja hihittävän. Pfft, sori, vähän väsytti.

Lähdin junalla Kumamoto ekille, josta olisi periaatteessa pitänyt ottaa bussi, mutta päädyin kävelemään. Huolimatta siitä, että uudet kengät sattuivat jalkoihin. Olisi ehkä ollut viisas päätös jättää kävelemättä, sillä kotona löytyi mukavat koko pikkuvarpaan kokoiset blistersit. Me gusta ja tälleen..

A wild badass gaijin appears.

Make-up, long nails with nail polish AND she rolled her skirt.

...all this on the first day of school (=

13.04.2012

Jeejee kouluun jälleen! Tänään herääminen ehkä hieman tuskaa, mutta matkalla juna-asemalle väsymys katosi. Junassa kuitenkin kauheaa haukottelua ja olisin vain halunnut nukkumaan...

Kävelymatka koululle vähemmän awkward kuin aikaisemmin, vaikka nyt kuuntelinkin musiikkia ja hymyilin sen johdosta kuin idiootti. But that was just because of ~reasons~.

Koululla olin ehkä 5min ennen SHR'rän alkua, mutta eipä sitä aikaa enempää tarvitsisikaan. Oli aika helpotus ottaa kengät pois jalasta ja vaihtaa mummoslipperit, sillä eilisen blistersit sattuivat laastarista huolimatta.. Homeroomissa sain kirjan seuraavaa tuntia varten ja olisin taas vaihteeksi voinut itkeä ja nauraa. Se tunne kun wild gaijin laitetaan opiskelemaan äidinkieltä = japania. En mä pystynyt edes lukemaan kirjan nimeä, not to even start witht the texts :--D Kulutin sitten muutaman minuutin alkutunnista etsien kanjeja ja selvittäen kirjan nimeä, sen jälkeen väsymys painoi päälle, joten 'keskityin tarkasti silmät kiinni'. Niin tarkasti, että heräsin viisi minuuttia ennen tunnin loppua.

Seuraavan tunnin aiheena oli kaikkien lemppari, MATIKKA. Ennen tunnin alkua kaikki näytti hyvältä, ahkera vaihtari on valmiina, vaikka ei tarvitse eikä mitään ymmärrä..

Meni ehkä viisitoista minuuttia (yritin epätoivoisesti keskittyä ja ymmärtää näiden selitystä factorisationiin) ja siirryin miellyttävämpään tekemiseen. Silmät kiinni, nojaan seinään ja ei muuta kuin hyvää yötä. Yllättävän mukavasti siinä nukkui.

ylin kirja on äidinkieleen
seuraavat neljä englantia
kaksi life navia
alimmaisena joku tuollainen 'photo science' bilsaan

Samanlainen kaava toistui loppupäivän, kuuntelen alussa, en ymmärrä ja totean että voisin nukkua hetken. Ei mitään, valitusta ei tullut ja kyllä ne opettajat varmasti huomasivat nukkumiseni. Tosin, bilsan tunti oli oikeasti ihan kiinnostavalta vaikuttava samoin kuin 'life navigation' or whatshouldicallit. No, tuo nimi nyt ainakin on yhden kirjan kannessa, joten sillä mennään. Väsymys kuitenkin voitti ja päädyin nukkumaan silläKIN tunnilla. Huomautettakoon kuitenkin, että jokaisella tunnilla etsin vähintään viidelle kanjille merkityksiä, joten en AIVAN hyödyttömänä vetelehtinyt. Ja kirjoitin päiväkirjaakin varmaan viisi sivua. 

Ruokkiksella tapasin koulun amerikkalaisen vaihtarin, Justinin. Oli ihan tosi ihanaa päästä puhumaan englantia ihmisen kanssa, joka puhuu sitä äidinkielenään ja vaihtarien kanssa on ihan kiva jutella. Jea, kyllähän chichini Roosan kanssa tulee puhuttua, mutta face to face on aina mukavampi (: Harmi vaan, että Justin lähtee takaisin USAhan jo kuukauden päästä.. Oh well, tässä kuitenkin ehtii juttelemaan vielä ja näin. Vahvistui myös, että toinen vaihtaripoika on tosiaan kanadalainen. Hyvin on siis pohjois-Amerikka edustettuna tuolla koulussa.

Koulusta lähtiessäni muutamat tytöt pysäyttivät, pyysivät tulemaan korisklubiin ja kyselivät nimeä ja mistä olen ja näin. Kuultuaan nimeni kuului hirveän kovaääniset 'aaaaah, kawaiiiii~~!' -huudot. Hämmensi enemmän kuin paljon.

life navi

katsokaa nyt, opiskelinhan mä joitain kanjeja :D life navin kirjasta tämäkin 

NIIN VAIHTARIT. mun life navinkin kirja tykkää kinoko no yamoista.
tai no lähinnä tykkää listata niiden energiasisällön.

Tässä näitä kuvia ottaessani huomasin, että tuo 'Navi' tekstillä koristettu kirja sisältää lähinnä ruokien ravintoarvotaulukkoja. Ja siinä on lähemmäs 400 sivua. What's the use of that? Tervetuloa japanin lukioon, täällä opiskelet ruokien ravintoarvoja! Ja oli tuolla myös näemmä syömäpuikkojen käyttöohjeet, jotain käytöstapoja ja pukeutumistapoja. Selvitymisopas elämään olevinaan tms?

life navi

photo science

Nyt alan ymmärtää kuinka tää blogin päivittäminen oikeasti vie aikaa. Unohdin ehkä puolet kaikesta, mitä piti sanoa (kuten sen, että koulu loppui tänään 6:05pm, oi riemua), mutta ei voi mitään. Nyt on pakko hiipiä nukkumaan, koska huomenna aikainen herätys.. Kyllä, 9:30am on aikaista. Sitten siivousta ja lounaan jälkeen pääsen kaupungille itsekseni, pitäisi ostaa koulupuvun alle shortsit, obentoboksi, käsipyyhe ja jonkinlainen keychain koululaukkuun, että tunnistan sen helposti omakseni. Varmaan puolella luokan tytöistä on nimittäin tuollainen :DD Huomenna on myös todellakin luvassa *jännittävää rumpujen pärinää* STARBUCKS. Oi nam, kahvia♥ Ei sillä, saan täällä kahvia juuri silloin kun haluan ja sitä kuluukin kolmisen kuppia päivässä. Mustana.

ps, kuvitelkaa se riemun määrä kun huomaatte koulussanne yhden normaalin vessan, kaikki loput ovat japanilaisia perinteisiä :D (kerrankin lauseessa ei ole sarkasmia, oikeasti.)
pps, miettikää miltä maistuu matcha kitkat ja sen jälkeen olkaa kateellisia, koska löysin sitä eilen (=
ppps, otetaan tämä vielä loppuun:

おやすみ~

otsikko chichin meerusta tältä päivältä, 

kun kerroin villien koulupoikien hyökkäyksestä lähtiessäni koulusta.