09.04.2012
Kävin — näin vaihteeksi — kävelyllä, tällä kertaa tosin kävelin pidemmälle ja toisaalle kuin yleensä. Lopputuloksena löysin itseni Kumamoto ekiltä. Tuli todettua, että matka on ihan helposti käveltävissä. Oli ihan hyvä selvittää sekin näin ennen koulun alkua, sillä kouluun tosiaan menen tuon aseman kautta.
koulupuku, jee? |
10.04.2012
Mulla ei ole pienintäkään mielikuvaa päivästä, jotainhan tein kyllä, mutta en todellakaan muista mitä. Ainakin nukuin tosi pitkään, kerrankin mun OIKEASTI annettiin nukkua ja herätys oli vasta kello 12. Aww yeah!
11.04.2012
Yllättääkö jos sanon kävelleeni? Tällä kertaa tosin en kovin kauas suunnannut, lähisupermarketista piti päästä hakemaan vitamin wateria. Mauksi valikoitui lime-kiwi ja lähtipä mukaan vihreä meron pankin ja muistaakseni myös hello kitty -pockyja. Om nom nom nom, kittypockyt olivat parempia kuin 'oikeat' ichigopockyt ja hintakin on miellyttävämpi, 58g paketti á 58¥. Molemmat hyviä, meron pan parempaa. Olihan sitä jo aikakin saada kun en muista milloin viimeksi olisin syönyt (ei, älkää muistuttako. Siitä oli ehkä kolme päivää tai jotain? :DD). Lämpötilat huitelivat jossain +23°C tienoilla, tuli lievästi sanottuna lämmin kun lähdin kotoa villatakki päällä. Ehdin ehkä kävelemään portista tielle ja sitten totesin ettei villatakkia oikeasti voi pitää. En valita näistä lämpötiloista tähän aikaan vuodesta!
note: maman, kun kävelin kotiinpäin tuon läheisimmän hautausmaan kohdalla haisi aivan samalta kuin Mirjalan kellarissa. Hämmentävää :D
Ihan kodin vierestä, tossa 'ylhäällä' tosiaan junaraiteet ja ihanasti kuulen huoneeseeni kun junat kulkevat. |
12.04.2012
Vapaus ohi, koulu kutsui ~
Aamuherätys ei tuntunut tuskalta, vaikka olinkin parina viime päivänä heräillyt kahdentoista aikaan. 05:36am on ehkä epäinhimillistä, mutta mitäs pienistä kun stressaa niin paljon ettei ehdi olemaan väsynyt :D Edellisenä iltana ennen nukkumaanmenoa harjoittelin vielä toisenlaisen kravattisolmun kuin hostmom oli näyttänyt, lopputulos kahden kerran jälkeen oli ihan mukiinmenevä.
Aamulla jouduin syömään aamiaista, voin sanoa ettei ollut mitenkään nälkä ja sakurajogurtti (joista aikaisemmin mainitsin!) tuntui sekin olevan liikaa. Kupillinen mustaa kahvia maistui kuitenkin, kahvi menee missä vaan milloin vaan miten vaan. ...ainakin lähes.
Junassa tuntui niin awkwardilta olla ainoa gaijin koulupuvussa. Etenkin kun juna oli täynnä paikallisia koululaisia ja bongasin paljon ihmisiä omasta koulustani, puvun perusteella. Suizenji gardenilla sisko lähti omaan kouluunsa ja itse menin täysin päinvastaiseen suuntaan. Koko matkan vaan hymyilin ja nauroin itsekseni, en tahdo ajatellakaan miltä mahdoin näyttää. Kummallinen gaijin koulupuvussa ja vielä naureskelee itsekseen. Ei hyvää päivää :D
Koululla tapasin 'opastajapoikani', jätkä 1-4 luokalta, joka kuulemma oli kiinnostunut Suomesta ja näin. Oli ihan hauskaa kun hän oli opetellut muutamia fraaseja suomea. Mut saatettiin omaan luokkaani, näytettiin pulpetti ja sen jälkeen omasta kerroksesta vessa, peili, vesi-automaatti ja opastajani näytti oman luokkansa. Sen jälkeen olikin aika siirtyä odottamaan SHR'rän alkua (SHR = start homeroom?). Homeroomissa esittelin itseni komeasti japaniksi, onneksi olin edellisenä yönä ennen nukkumaanmenoa kirjoittanut lyhyen puheen YFUn papereiden avulla. Ei olisi ollut mitenkään iloinen yllätys joutua yhtäkkiä extempore puhumaan.
Tuon jälkeen kaikki ykköset raahasivat pulpettinsa, tuolinsa ja tavaransa alas, ulos ja viereisen rakennuksen liikuntasaliin. Oi sitä riemua kun kantaa neljännestä kerroksesta tavaraa<3 Tosin, takaisin oli paljon miellyttävämpi kantaa, kehitin loistavan taktiikan, jota muut yrittivät jäljitellä. Olen selkeästi synnynnäinen japsipulpettien kantaja?
Liikuntasalissa oli seuraavan kolmen tunnin ajan ohjelmassa 'luento', kuinka opiskelet englantia, ja sitten oli matikkaa iloisesti 300 oppilaan voimin. Saatoin revetä nauramaan kun näin ylläolevan paperin, tällaistäkö tämä englannin opiskelu on lukion ensimmäisellä? Ei ihmekään, että näiden englannintaito ei ole ehkä maailman parhaita.
Ensimmäisen tunnin lähestyessä loppuaan sain yhtäkkiä kuulla, että pitäisi esittäytyä kaikille ykkösille japaniksi ja sitten englanniksi tai 'sillä kielellä mitä Suomessa puhutaan'. No, japanilla ja suomella mentiin ja ihmisten ilmeet olivat näkemisen arvoiset kun aloitin: "Hyvää huomenta, hauska tavata!". Oivoi, siitä olisi pitänyt saada kuva, sillä suurin osa kasvoista jotka näin, olivat meininkiä: "että mitä hittoa oli???".
Esittäytymiseni jälkeen oli pieni breikki ja sitten jatkettiin englantiluennolla. Saatuani monistenipun ja nähtyäni kanjimäärän, päätin etsiä kanjeja sanakirjastani, mutta melko pian luovutin ja siirryin lukemaan The Phantom of th Operaa, The Wizard of Ozia ja Short Sherlock Holmes storieseja. Hip hooray for 'Oxford Bookworms' on my dictionary!
kyllä mä tiedän, että te kaikki tahdotte opiskella tätä. ei, mulla ei ole hajuakaan mistä kuvassa puhutaan (= |
Matikankirjan saatuani en tiennyt itkeäkö vai nauraa. Asiat olivat about samoja kuin meillä MA1, mutta kun kieli on japani niin eihän siitä mitään tule. Ei siinä mitään kun et osaa perusfactorisationia ihan hitsin helpoilla lausekkeilla ((= Onneksi meillä on tulossa Venn diagrammeja, ehkä sitten osaan edes jotain? Salissa kuitenkin päädyin jatkamaan lukemista, sillä eipä siitä matikasta mitään olisi tullut.
Luentojen jälkeen oli ruokatunti, jonka alussa muutamat luokkalaiseni tytöt pyysivät syömään kanssaan. Yay, ei tarvinnut syödä awkwardina obentoaan yksikseen (: Ruoan jälkeen lähdimme käymään vending machineilla alhaalla, ja voi luoja kun oli hämmentävää kääntyä katsomaan koulurakennuksen ikkunoihin, nähdä kasvoja siellä ja yhtäkkiä kuulla hirveät "HI!! HELLO!!" -huudot. Tuli vähän eläintarhaeläin -fiilis. On se hienoa kun kaikki pällistelevät ihmeissään 'mikä tuo on?' :D
Luokassa pojatkin uskaltautuivat sitten juttelemaan ja muutaman kysymyksen jälkeen erään pojan suusta tulee komeasti 'do you have a boyfriend? he *osoittaa kaveriaan* wanted me to ask'. Mä TIESIN, että toi kysymys tulee, mutta tuli aika hitsin paljon nopeammin kuin oisin olettanut ja jotenkin hämmensi kun kysyjä oli jätkä. Eipä siinä, nauroin ja hymyilin awkwardisti ja se siitä.
Koulu loppui ihanasti vasta 17:05, koska oli pakollista klubiesittelyä salissa päälle tunnin ajan. Eipä siinä, ihan kivaa se sinänsä oli, vaikka nukahdinkin pystyyn ehkä viideksi minuutiksi ja herättyäni huomaan luokkalaisteni tyttöjen tuijottavan ja hihittävän. Pfft, sori, vähän väsytti.
Lähdin junalla Kumamoto ekille, josta olisi periaatteessa pitänyt ottaa bussi, mutta päädyin kävelemään. Huolimatta siitä, että uudet kengät sattuivat jalkoihin. Olisi ehkä ollut viisas päätös jättää kävelemättä, sillä kotona löytyi mukavat koko pikkuvarpaan kokoiset blistersit. Me gusta ja tälleen..
A wild badass gaijin appears.
Make-up, long nails with nail polish AND she rolled her skirt.
...all this on the first day of school (=
13.04.2012
Jeejee kouluun jälleen! Tänään herääminen ehkä hieman tuskaa, mutta matkalla juna-asemalle väsymys katosi. Junassa kuitenkin kauheaa haukottelua ja olisin vain halunnut nukkumaan...
Kävelymatka koululle vähemmän awkward kuin aikaisemmin, vaikka nyt kuuntelinkin musiikkia ja hymyilin sen johdosta kuin idiootti. But that was just because of ~reasons~.
Koululla olin ehkä 5min ennen SHR'rän alkua, mutta eipä sitä aikaa enempää tarvitsisikaan. Oli aika helpotus ottaa kengät pois jalasta ja vaihtaa mummoslipperit, sillä eilisen blistersit sattuivat laastarista huolimatta.. Homeroomissa sain kirjan seuraavaa tuntia varten ja olisin taas vaihteeksi voinut itkeä ja nauraa. Se tunne kun wild gaijin laitetaan opiskelemaan äidinkieltä = japania. En mä pystynyt edes lukemaan kirjan nimeä, not to even start witht the texts :--D Kulutin sitten muutaman minuutin alkutunnista etsien kanjeja ja selvittäen kirjan nimeä, sen jälkeen väsymys painoi päälle, joten 'keskityin tarkasti silmät kiinni'. Niin tarkasti, että heräsin viisi minuuttia ennen tunnin loppua.
Seuraavan tunnin aiheena oli kaikkien lemppari, MATIKKA. Ennen tunnin alkua kaikki näytti hyvältä, ahkera vaihtari on valmiina, vaikka ei tarvitse eikä mitään ymmärrä..
Meni ehkä viisitoista minuuttia (yritin epätoivoisesti keskittyä ja ymmärtää näiden selitystä factorisationiin) ja siirryin miellyttävämpään tekemiseen. Silmät kiinni, nojaan seinään ja ei muuta kuin hyvää yötä. Yllättävän mukavasti siinä nukkui.
ylin kirja on äidinkieleen seuraavat neljä englantia kaksi life navia alimmaisena joku tuollainen 'photo science' bilsaan |
Samanlainen kaava toistui loppupäivän, kuuntelen alussa, en ymmärrä ja totean että voisin nukkua hetken. Ei mitään, valitusta ei tullut ja kyllä ne opettajat varmasti huomasivat nukkumiseni. Tosin, bilsan tunti oli oikeasti ihan kiinnostavalta vaikuttava samoin kuin 'life navigation' or whatshouldicallit. No, tuo nimi nyt ainakin on yhden kirjan kannessa, joten sillä mennään. Väsymys kuitenkin voitti ja päädyin nukkumaan silläKIN tunnilla. Huomautettakoon kuitenkin, että jokaisella tunnilla etsin vähintään viidelle kanjille merkityksiä, joten en AIVAN hyödyttömänä vetelehtinyt. Ja kirjoitin päiväkirjaakin varmaan viisi sivua.
Ruokkiksella tapasin koulun amerikkalaisen vaihtarin, Justinin. Oli ihan tosi ihanaa päästä puhumaan englantia ihmisen kanssa, joka puhuu sitä äidinkielenään ja vaihtarien kanssa on ihan kiva jutella. Jea, kyllähän chichini Roosan kanssa tulee puhuttua, mutta face to face on aina mukavampi (: Harmi vaan, että Justin lähtee takaisin USAhan jo kuukauden päästä.. Oh well, tässä kuitenkin ehtii juttelemaan vielä ja näin. Vahvistui myös, että toinen vaihtaripoika on tosiaan kanadalainen. Hyvin on siis pohjois-Amerikka edustettuna tuolla koulussa.
Koulusta lähtiessäni muutamat tytöt pysäyttivät, pyysivät tulemaan korisklubiin ja kyselivät nimeä ja mistä olen ja näin. Kuultuaan nimeni kuului hirveän kovaääniset 'aaaaah, kawaiiiii~~!' -huudot. Hämmensi enemmän kuin paljon.
Koulusta lähtiessäni muutamat tytöt pysäyttivät, pyysivät tulemaan korisklubiin ja kyselivät nimeä ja mistä olen ja näin. Kuultuaan nimeni kuului hirveän kovaääniset 'aaaaah, kawaiiiii~~!' -huudot. Hämmensi enemmän kuin paljon.
life navi |
katsokaa nyt, opiskelinhan mä joitain kanjeja :D life navin kirjasta tämäkin |
NIIN VAIHTARIT. mun life navinkin kirja tykkää kinoko no yamoista. tai no lähinnä tykkää listata niiden energiasisällön. |
life navi |
photo science |
ps, kuvitelkaa se riemun määrä kun huomaatte koulussanne yhden normaalin vessan, kaikki loput ovat japanilaisia perinteisiä :D (kerrankin lauseessa ei ole sarkasmia, oikeasti.)
pps, miettikää miltä maistuu matcha kitkat ja sen jälkeen olkaa kateellisia, koska löysin sitä eilen (=
ppps, otetaan tämä vielä loppuun:
おやすみ~
otsikko chichin meerusta tältä päivältä,
kun kerroin villien koulupoikien hyökkäyksestä lähtiessäni koulusta.
4 kommenttia:
:-----------DD Justin! Ja sä vaan nukut siel! Ihanaa! Kiitos nauruista! T: mukula
kuuluko ton järjestön hintoihin mukaan noi koulupuvut + kirjat vai pitääks ne maksaa viel erikseen ?
Lapseni/ shh, ei saa dissaa. KYLLÄ NUKUN, oikein hyvin nukunkin (=
Ano/ riippuu täysin järjestöstä. YFU Japan maksaa puvun pakolliset osat (paita, hame, takki, villatakki/slipoveri) JOS sitä ei saa koululta mitenkään lainaan. Liikuntapuku pitää maksaa itse, jos koulu ei ole niin antelias ja ihana, että maksaa sen. Sama sisäslippereissä. Kirjoja sen sijaan ei makseta, mutta mä saan ne koululta.
Lähetä kommentti