I realize that in your eyes you got ideas but I got mine, get ready.

On jotenkin ihan hitsin pelottavaa katsoa, kuinka tuon yläpuolella oleva tickerin päivien lukumäärä vain vähenee ja vähenee. Toki olen todella todella innoissani, mutta siltikin. 

Melkein päivittäin tulee pohdittua omaa järkevyyttään kun on valinnut kohdemaaksi Japanin, jonka kieltä ei tosiaankaan osaa. Toki jo ylipäätään se, että vaihtoon päättää lähteä, voi tuntua hullulta. Mulle se on kuitenkin jotenkin tavallaan ollut lähes selvää niin kauan kun olen lähteä halunnut. En mä osaa kuvitella tulevaisuudensuunnitelmiani ilman tätä vaihtovuotta.

Yleinen kysymys varmasti kaikille vaihtareille on, että miksi juuri se kohdemaa? Omalla kohdallani kyseessä tosiaankin on hyvä kysymys, sillä päätös Japaniin lähtemisestä syntyi aika extempore. Useinhan Japaniin suuntaavat vaihtarit joko kuuntelevat japanilaista musiikkia, lukevat mangaa, katsovat animea tai jotain muuta tällaista kulttuuriin liittyvää harjoittavat. Mä en kuitenkaan tee mitään näistä, vaan päätin lähinnä sen perusteella, että tahdon oppia aivan uuden kielen, uuden kielen oppimisen lisäksi kriteerinä oli, että Euroopasta olisi päästävä pois. Japani sitten sattui molempiin näihin sopimaan ja näin ollen oikeasti ei enää muita vaihtoehtoja ollut. Kun kerran jotain päätetään, niin niin sen on sitten mentävä, haha.

Kaikesta epäröinnistä ja kauhistelusta huolimatta haluan ajan kuluvan nopeammin, haluan jo lähteä.

Haluan lentokentälle muiden vaihtareiden kanssa ja haluan panikoida viimeisen viikonlopun Suomessa.
Haluan sen tunteen, kun menee lentokentällä turvatarkastuksesta läpi ja tajuaa, että ei palaa tänne vuoteen.

Haluan kokea kaikkea uutta.

Panikoidessani tätä kaikkea alkuviikosta, Roosa vastasi erittäin hyvin ja osuvasti: "Kiia, me ollaan hulluja ! Kaikki vaihtarit on! Kuka ihmeen hullu lähtisi vuodeksi maahan, jossa ei tunne ketään eikä osaa kieltä melkein yhtään ? - Me nuoret, jotka halutaan valloittaa maailma, kun suomi ei vain yksinkertaisesti riitä. C:"
Allekirjoitan tuon, tosiaankin allekirjoitan. Enkä tosiaankaan usko, että olisin ainoa vaihtari (entinen, nykyinen tai tuleva), joka on samaa mieltä.

Aika, voisitko ihan oikeasti kulua nopeammin?

"Voi **** tätä ilon määrää!"

Taisin juuri seota ihan virallisesti, itken, mutta todellakin vain ilosta.

SE ON SITTEN KONNICHIWA NIPPON 19.03.2012.

Lähtövalmennus on 13.-14.01.2012. Ihan kummallista, kuinka todellista tästä kaikesta yhtäkkiä tulee. Ensin ei järjestöltä kuulu yhtään mitään (okei, en oikeasti ole itse vielä kirjettä saanut, mutta onneksi on rooosaaaa joka pelastaa ja infoaa ja oi!) ja sitten yhtäkkiä kauheasti tietoa. En voi uskoa, että ihan oikeasti olen lähdössä kahdenkymmenenkolmen viikon päästä. Ei apua.
Minäkö hyper ja sekaisin? Ehei, en ikinä.

ps, 14vkoa koulua ja niistä 2vkoa koeviikkoja. Tämä on niin käsittämättömän epätodellista.